Hurskas lurjuus

Aamukuuden aivojen aikidioa Valkeisenlammen vierustalla.

Minä:

– Tunnetko jo ikääntyväsi?

Ojarumpu, olkaveljeni, tokkasi niille sijoilleen:

– Jos alat taas väännellä sisimpäsi mustaa juurakkoa pelolla, että taikahuilusi taantuu vesijohdoksi, niin loittonen.

Minä:

– Sitä minä vain, että kummaa ihmisille tapahtuu ikääntyessä hengen puolella.

Ojarumpu:

– Vanhetessaan liian moni vain sitkistyy, kovettuu tai mätäne eikä ikinä kypsy. Monilla älyllinen alamäki alkaa jo kolmissakymmenissä kun he hoksaavat kiipiä ryömimisasennossa.

– Tarkoittanet että mätäneminen on henkistä insestiä. Seurustellaan vain samoin ajattelevien kanssa ja piehtaroidaan sisäpiirin lämpimissä vällyissä, morkaten erilaisuutta?

– Ennen puhuttiinkin kyvystä ajatella toisin, nyt kyvyttömyydestä ajatella samoin. Kun joku vehnästelijöistä sanoo minulle, että olet tainnut lopultakin löytää itsesi, niin kiistän jyrkästi, että ehei, en ole lakannut kehittymistä.

Minä:

– Kun historiassa kirjoitetaan SOS-hallituksesta niin mikä olisi sopiva nimi?

Ojarumpu, siinä ja siinä itsetyytyväisyyttä välttäen:

– Hurskas lurjuus.

Askelsimme tuntien, totta kai, itsemme sammuneen sivilisaation pyhäinjäännöksiksi varmana siitä, että valepuheen ja populisimin maailmanherruus johtuu siitä, että viisas tympääntyy. Varjelkoon jos lopullisesti…

IMMU