Herkkuperheet
Pyhäaamun ahdistuksen karkottamiskävelyä Valkeisenlammen äyräällä. Lausun muistinvaraisesti ikivanhaa tšuktšilaisrunoa: ”Paljon on suloista elämässä: /aamun kauneus ja heräämisen ilo / yli kivien virtaavan veden soitto…”
Ojarumpu, olkaveljeni, askelsi yrmyn oloisena ja puhkesi ääneen:
– On käynyt kutsu syömään vaimon suvun mökille, jota ylilyönninomaisesti Villa Kallaksi kutsutaan.
Myötäeläen ymmärsin yrmeyden. Tarjolla on b-luokan ruokamakkaraa ja marketissa öklömarinoituja broilerinkoipia, suoraan huonosti puhdistetusta pihagrillistä.
Minä:
– Niin humautetaan kerran kesässä kulinaristia metrin halolla hartioihin.
Se tarkoitti, että me emme asioi kauppojen kylmäaltailla emmekä ahmi kondomiin pakattua kalaa tai lihaa.
Sitten Ojarumpu ei malttanut:
– Miten aiotaan aterioida perheessänne.
Minä, vaivoin messevyyteni kätkien:
– Ihan pikaruokaa, jota kuka tahansa aviomies käden käänteessä valmistaa rakkaimmalleen. Tarjolla on pinaattipastaa kylmäsavulohikastikkeessa joka on aateloitu avokadolla, kermalla, paahdetuilla pinjansiemenillä, appelsiinikuoriraasteella ja parmesaanilla. Ruokajuomana proseccoa.
Ojarumpu tihensi askellustaan ilmiselvänä tavoitteena häipyä tuskin havaittavaksi pisteeksi horisonttiin.
Minä, perään huikaten:
– Esille panossa loimuavat punainen, valkoinen ja vihreä, rakastamasi Italian lipun värit…
Ojarumpu tokkasi niille sijoilleen. Ilmeestä arvelin, että seuraavan kerran hän puhuu kanssani kulinarismista kun on nauttinut hernekeittoa ja tuoretta ruisleipää.
IMMU
Kommentit (0)