Joku vilkuttaa sinulle – kesäklassikko II

On kahden viikon muisteluaika. Pikku prinssin kirjoittaja Antoine de Saint-Exupéry syntyi 29.6. 1900 ja kuoli 13.7. 1944.

Ikiaikaisesti on pohdittu, onko Pikku prinssi lasten satu vai aikuisille osoitettua mietiskelyä.

Esipuheessaan Antoine de Saint-Exupéry pyytää anteeksi lapsilta, että on omistanut kirjan isolle ihmiselle. Sitten hän korjaa omistuksen: ”Léon Werthille silloin kun hän oli pieni poika.”

Olen lukenut kirjaa eri tasoille hypähdellen: järjen jaloitteluna, höllentänyt talutusnuoraa, päästänyt sen irti, kääriytynyt sadun lämpimiin vällyihin, tömähtänyt todellisuuteen.

Kirjassa autiomaahan pudonnut lentäjä kohtaa ihmeellisesti lapsen ja saa häneltä viisaita opetuksia.

Kirjailijan vaiheet Espanjan sisällissodassa, maailmansodassa, pakolaisvuodet Yhdysvalloissa, jossa Pikku prinssi sai lopullisen hahmonsa ja muotonsa rankkana sairaala-aikana sekä kirjat Yölento (1931) ja Siipien sankarit (1939) ovat faneille tuttuja.

Kirjailijan elämähän päättyi sodassa tiedustelulennolla putoamiseen Välimereen.

Pikku prinssikin sisältää kirjailijan elämäntarinaa. Suotta se ei ala boasta ( = natsismi joka nieli sivistyneitä yhteiskuntia?) ja päättyy myrkkykäärmeeseen.

Siinäkin (!) mielessä kirja on lapsille tarjoiltava. Ei tyhmin ylisanoin, sillä eihän de Saint-Exupéry syytä ketään tyhmyydestä vaan osoittaa (tämä on tärkeää) kuinka tuhoisasti ja pysyvästi pelkkä kylmä järki turmelee.

Pikku prinssiä on pidetty myös vapautumisena ahdistuksesta ja rakkaudentunnustuksena Consuela-puolisolle.

Kirjan keskeisiä hahmoja ovat lammas ja ruusu, jota prinssi lampaalta suojelee.

Niin – ja ahkerasti siteerattu kettu:

”Ruusun kanssa viettämäsi aika tekee ruususta tärkeän. Ihmiset ovat unohtaneet tämän totuuden. Ihminen on koko elämänsä ajan vastuussa kesyttämästään toisesta ihmisestä. Sinä olet vastuussa ruususta.”

Kirjassa on oikeastaan kaksi tarinaa, sanallinen ja kuvallinen. Kuvat vahvistavat ja horjuttavat tekstiä, lisäävät siihen huumoria.

Kirjaa, aikuisena lukiessa, leimaavat tummat sävyt, raskas pessimismi.

Mutta lapsen silmin se on eloisa, lämmön läpitunkema tarina. Siitä jää hellyyden taikakehä, hymy, pulppuava elämänhalu.

Sopii seurailla ahkerasti tähtiä. Joku vilkuttaa Sinulle sieltä. Juuri nyt.

IMMU