Ramppihuumetta

Askelsin Valkeisenlammen viertä, onnekseni yksin.

Jo kohta pimensivät haaskalinnut taivaan. Rinnalle rähvelsi Ojarumpu, olkaveljeni. Hän oli jokseenkin vapaalla kädellä hahmotellussa tilassa.

– Melko teatteria on nykymeno, otin pikaisesti aloitteen.

– Kesäteatteriin tästä aionkin, yllätti Ojarumpu.

– Kesäteatteriin? Sinä? Olemmehan vannoneet välttelevämme kesäteattereita, murrejuhlia, pelimannipäiviä, stand up-hölötystä… Suvaitsetko lainata puhelintasi, niin kilautan terveyssisarellesi.

Ojarumpu tokkasi niille jalansijoilleen ja vaikeni, joten jatkoin rohkeasti:

– Klassikkonäytelmäänkö aiot vai tekotaiteellisten kyläkynäilijöiden moderniin?

Ojarumpu siihen, jo messevästi:

– Klassikkoon. On siinä vähän moderniakin mukana. Jopa kansankuppilamaista kieltä.

– Onhan tutussa näytelmässä puolensa, myöntelin.

– Jo vain. Vaikka pääosanesittäjä, jos etu- tai takapuolesta puhut, on solakimmat vuotensa ohittanut. Mutta on tässä esityksessä omat erikoisuutensa.

-Valaisset?

– Käsikirjoittaja, sanataiteen mestariksi osoittautunut, esittää pääosaa, toimii kuiskaajana, koreografina ja henkilöohjaajana.

– Mikä sinusta on tuommoisessa teatterissa oleellisinta?

– Koska toimin esityksen lavastajana,  on tärkeää, että kulissit ovat kunnossa!

Ehätimme siinä jo Alavan kirkon risteykseen, jossa loittonimme toisistamme.

Vielä huikkasin perään:

– Moneltako esitys alkaa?

-Päästyäni kiinteistööni. On näet anoppini jokakesäisen vierailun päivä.

IMMU

0
immu
Kuopio

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu