Ahneen rakkauden riivaamat – kesäklassikko III

Nikolai Leskovin (1831-1895) Mtsenskin kihlakunnan lady Macbeth (109 s.) ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1865 Epoha-aikakauslehdessä.

Kertomuksessa Katerina Lvovna viettää yksitoikkoista joutenoloa kauppiaan rouvana. Häntä tympii aitovenäläinen kokopäivätoiminen haukottelu.

Sitten hän kiinnostuu kauniista kauppa-apulaisesta Sergeistä. Rakkauskiihkon seuraukset ovat niin karmeat, etteivät edes nykyiset saippuasarjat semmoiseen yllä.

Katerina surmaa Sergein avulla ensin appensa, sitten miehensä kätkien tämän  ruumiin ja lopulta pikkuisen sukulaispojan, jolle osa perinnöstä on luisumassa.

Kaiken ohessa Katerina hoituu raskaaksi.

Pari jää lopulta kiinni ja ruoskinnan jälkeen on edessä matka vankisaattueessa Siperiaan.

Matkalla Sergei hylkää Katerinan ja liehittelee muita. Hän pistäytyy väljänoloisesti ruumiin nautintoihin suhtautuvan Fionan petissä "kaikkien kaukalolla" ja rakastuu Sonetkaan.

Saattue etenee kohti Volgaa eikä Katerina lopulta kestä Sergein ivaa ja karkeaa pilkkaa eikä rakkautta toiseen.

Kirja on ohut, dramaattinen, ahneuden, tuskan ja koston kuvaus.

On kirja ikikestävä siinäkin mielessä, että se osoittaa kuinka voi käydä, kun aineelliset edut prässäävät ihmistä niin hyvässä kuin pahassa.

Nikolai Leskov oli perimmiltään satiirikko. Mtsenskissä hän näyttää kuinka näennäisesti keveään tekstiin voi ammentaa paljon pimeyttä ja kuljettaa tarinaa välillä taskulampun valossa.

Silloin lopputulos on vähintäänkin kiintoisa, ajoittain loistelias, klassikkoainesta.

Ei ihme, että kertomuksesta on tehty useita teatteriversioita ja oopperaa.

Aikalaiskritiikki suhtautui Leskoviin vähättelevästi. Hän oli liian ajankohtainen. Hän ei liittynyt mihinkään puolueryhmään. Nuorena hän pilkkasi kiihkovallankumouksellisia, vanhempana taantumuksellisia. Nämä hermostuivat "kolmannen luokan kirjailijaan ja anekdoottien kertojaan", joka uskalsi ivailla julkean ovelasti papistoa ja viranomaisia.

IMMU

(jk. Kuriositeettina mainittakoon, että kirjailija Juhani Peltonen, näin hän minulle kertoi, luki tämän kirjan uudelleen aina saunaa lämmittäessään.)