Vielä se kajahtaa: Bantzai! – kesäklassikko IV

Pekka Kejonen täyttää 18.7. 76 vuotta. Oli aika kerrata Kejosta, jo senkin muistoksi kun hän istuskeli, nukahteli ja spekuloi tuntikausia työhuoneessani.

Hänen muistinsa oli uskomaton. Josko kapasiteettia oli niin paljon, että sitä piisasi päihteisiinkin hukattavaksi?

Nuoruuden TOPOgrafia sisältää teokset Jamit (1963), Napoleonin epätoivo (1964) ja Uskomattomat (1965). Mukana on myös ensimmäisen kerran Parnassossa ilmestynyt Se tappava tarina (1967). Myöhemmin se ilmestyi Jamien pokkaripainoksessa.

Kejonen on kirjailija, jolta 60-luku meni Hansassa ja muissa ruokaloissa, 70-luku humalassa kunnes hänestä tuli raitistumisen ja valtion taiteilijaeläkkeen ansiosta laillistettu anarkisti, mies keskeisessä (!) iässä.

Näin hän itse sanoi: ”Kaikkine loistavuuksineni ja hienonhienoine virheineni.”

Nämä teokset sisältävät ylen määrin jatsia, kapakoita, kirjallisuutta, äänilevyjä, omia ja vieraita vuoteita, panttilainaamoita, deliriumia. Helppoja öitä ja vaikeita päiviä. Se on: huonoa elämää, hyvää tekstiä.

Huumorinsa vuoksi ne ovat eräänlainen nauruherätys ja samalla näyttävät pikkuporvarillisen yhteiskunnan ja maailman naurettavuuden, pelon.

Näinkin Kejonen sanoi: ”Se on sekahedelmäsoppa. Syökää se minun muistokseni”.

Oudon kiehtova on Jamien poljento. Napoleonin epätoivoa kiitettiin heleästä kielestä, joka on matkalla kaiken aikaa. Uskomattomat on hikinen juoksu-urakka.

Se tappava tarina on kertomus Kejosesta sairaalassa Kuopiossa, tai Kaupungissa, kuten hän sanoo. Josko tarina oli enteellinen? Se kertoo paitsi kouristuneista kauhistuksista myös kalastavasta Kejosesta: ”On aika kalastaa, on aika kuivata verkot.”

Kejonen on asunut jo vuosikaudet, Tenon pitkän kauden jälkeen, Pirkanmaalla Vilppulassa. Elämä soljuu.

Mutta Nuoruuden TOPOgrafian taustaksi hakeutuu minulle yhä Kejosen taannoin lainaama Nietzsche: Siksi rääkyvä / sä laula laulus, lintu erämaan / ja kipeä sun sielus, narri, / kätke ilkuntaan.

Tämä päivän Kejonen on sitä, mistä hän kirjoitti runokokoelmassaan Talvipäivänseisaus: ”Jo vuosia /olen seissyt / selin siihen / mitä muut ovat pitäneet minuna.”

Eikä se ole katumusta tai valjuuntumista, sittenkään. Vieläkin se kajahtaa: Bantzai!

IMMU

0
immu
Kuopio

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu