Terassipelit

Kapakoitsijat manailevat koleaa kesää verratessaan tulosaraketta hellekesien voittoihin.

Kaukana ovat ajat, jolloin väki kokoontui terassille nauttimaan porukalla kesän suosikkidrinkkiä Mustekalaa – kymmentä lonkeroa siis.

Varhaisin ”terassikokemukseni” on vuosikymmenten takaa – kuumina kesinä siis…

Mentiin Kettus-Vännin Volga-taksilla Varkauteen työsaapasostoksille – eno Otto, Tirkkos-Emppo ja minä – maskottina ja vaimoille kulissina.

Ajettiin takaisin H:n kirkonkylään. Miesten jalkojen juuressa kilahteli.

Pois jäätiin Empon henkilökohtaisen kesäterassin, maitolaiturin, kohdalla.

Miehet istahtivat ja korkkasivat. Minä kysymään, että mitä se on. Latojuomaa miehet vastasivat näyttäessään etikettiä. Minulla annettiin Pommac-pullo.

Kohta pysähtyi kohdalle pölyinen Mersu ja ulos kyöräytyi pukumies ja sanoi:

– Annan satasen tuosta pullosta. Olen mökille menossa ja unohdin käydä Alkossa.

Otto pyöräytti päätään.

– Kaksisataa. Tiedättekö, että viina on hitaasti tappava myrkky.

– Minnekäpä tässä kiire, kommentoi Emppo sävyisästi.

– Viisi satukaista! Tajuatte kai mitä viinan väärinkäytöstä seuraa?
Emppo puntaroi asiaa tovin ja avautui:

– Vaimo kaatoi kerran pullonjämät viemäriin ja siitähän seurasi…

– … emäriita, täydensi Otto messevästi.

Pukumies asettui Mersuunsa ja tuhahti häijysti silmäten:

– Maalaismoukat!

Eno ja Emppo silmäsivät toisiaan ja eno naulasii tilanteen:

– Johan oli viinalle perso mies.

Otimme ssivut. Minä Pommacia tallentaen tilanteen alati moisessa seurassa lisääntyvän tarina-aarteiston jatkeeksi.

Terassikelejä vain kaikille.

IMMU

0
immu
Kuopio

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu