Maigret ja sielurisat – kesäklassikko V

Kesäkertauksiin kuuluu Georges Simenonin Maigret-romaani. Juuri romaaneja ne ovat – eivät kuvottavia teurastuskoosteita.

Georges Simenon (1903-1989) kirjoitti ensimmäisen Maigret-romaanin 1929, viimeiseksi jäi Maigret ja monsieur Charles vuodelta 1972.

Nyt vuorossa oli ensimmäinen suomennettu (1953) Maigret, Komisario Maigret'n ensimmäinen juttu.

Kirjassa Simenon selvittää Maigret'n taustaa. Tämä on Keski-Ranskassa kasvanut aatelislinnan tilanhoitajan poika. Hän halusi opiskella lääkäriksi mutta isän kuolema ja rahan puute keskeyttivät opinnot.

Maigret’stä tuli poliisi, joka ymmärsi varsin pian, ettei psykoanalyysissa eikä poliisin työssä kaikki järjesty yhdellä silmäyksellä. Maigret’n nuoruusihanne oli olla ”hyvin viisas ja samalla ennen kaikkea hyvin ymmärtäväinen ihminen, joka olisi esimerkiksi samalla kertaa pappi ja lääkäri, ihmiskohtalojen paikkaaja”.

Suvainnette, kirjan juonen setvimisen sijasta, yleisen tuumailun komisariosta sielutieteen ja poliisityön kaksoisvalaistuksessa.

Näkökulma on aina Maigret’ssa. Koska hän on rauhallinen ja tasapainoinen mies, jolla on lautamiehen järkeä ja talonpoikaista oveluutta.

Maigret’n häveliäisyys kuittaa kammottavimmat rikosten piirteet, niiden perverssit yksityiskohdat, lyhyesti.

Ominaispiirre komisariossa on päivittäinen, humaltumaton alkoholin nauttiminen. Baareissa istuminen lievittää paineita, stimuloi eläytymistä. Alkoholistiksi Maigret'ta ei voi sanoa.

Psykiatrian professori Yrjö O. Alanen on kirjoittanut hänestä esseen psykiatrin silmin.

Psykiatria kiinnostavat varsinkin tutkimusmenetelmät, jotka eivät etene loogisen järjestelmällisesti vaan Maigret tutustuu eteensä tulleisiin henkilöihin ikään kuin heidän nahkoihinsa paneutuen, heidät itsessään tuntien.

Psykologinen ymmärtämys ja kontaktikyky auttavat Maigret’ta myös ajamaan syylliset tunnustamaan tekonsa.

Maigret’n empaattista jälkihoitoa rikollisille tapaamme useissa kirjoissa. Erään pikkuroiston keuhkotautiselle tyttöystävälle hän järjestää parantolapaikan.

Hyvät esimerkit eivät osoita vaan näyttävät, voisi olla tämän kirjoituksen motto.

Takuuvarma tietovisailukysymys: mitkä ovat Maigret’n etunimet? Entä hänen vaimonsa etunimi?
Vastaukset: Jules-Joseph Anthelme ja Henrietta

IMMU