Viihdytyskaistalla

Aamuauringon, se on saanut kai uuden sysäyksenvahvistajan jouseensa, kultanuolia Valkeisenlammen äyräällä:

Minä, pahinta peläten:
– Oletko katsonut Bond-elokuvia?

Ojarumpu, olkaveljeni, pejoratiivisesti:
– Näin ne nuoruudessa enkä harrasta itseruoskintaa kertaamalla vihapolitikointia, järjetöntä kaahailua, tappeluja, tappamista ja kehnoa näyttelijätyötä.

Minä, sovittelevasti:
– Jäikö mieleen mitään myönteistä ikikerrattavaa?

Ojarumpu pehmenneenä:
– Toki. Upeaäänisen Shirley Basseyn laulamat tunnusmelodiat.

Minä, uhallani:
– Eivätkö Bondit ole mielestäsi kulttuuria?

Ojarumpu, messevästi:
– Ne tukevat kulttuuria vahvasti. Aina kun joku avaa tv:n katsoakseen Bondia, kapuan yläkertaan lukemaan ihailemistani yli-ihmisistä. Listalla ovat Peltosen Elmo, Jukolan Huippu-urheilun historia, Leskovin Lumottu vaeltaja, Papinin Kristuksen historia…

Minä, keskeyttäen mutta lumoutuneena:
– Oiva rajauksesi palauttaa mieleen Alvin Tofflerin himphampun pyhittämise mansikkahillosäännön: mitä laajemmalle kulttuuria levitetään, sitä ohuemmalti sitä on.

Ojarumpu, arjen ja utopian kaksoisvalaistuksessa:
– Tiukkapipoisuutta on silti vältettävä. Elämässä tarvitaan joutavaa turhuutta. Viihdettä tehdäänkin yhä enenevään viihtymättömyyteen. Ihminen ei voisi elää maan päälle ellei petkuttaisi itseään.

IMMU