Ilon paloina

Juuri nyt iloisin suru hakkaa palokärkenä elämäni kurkihirttä.

Vietän aina syys- ja lokakuun vaihteessa ehtahumoristien muistoviikon.

Humoristi ei ole pelkkä hölöttäjä vaan antisankari ja sosiaalisesti tarpeellinen yksilö, joka auttaa sovinnaisuuksiin pakahtuvaa yhteisöä kestämään arjen paineita.

Aitojen humoristien elämä, tai sen loppu, ei ole ollut kaksinen. Petronius avasi valtimonsa, Kivi tuli mielisairaaksi, Gogol paastosi itsensä hengiltä.

Mark Twain totesi taas, että huumorin salainen lähde ei ole ilossa vaan surussa. Taivaassa ei ole huumoria.

Origo eli Jouni Lompolo syntyi 24.9.1936. Hän oi pakinoitsijana runoilija. Hänellä oli selkeä ohje itselleen: jos liian moni kehuu juttuja, tarkista linja. Tai: Kun vauvana syntyy ja krapulassa kuolee, tietää ainakin pahassa maailmassa käyneensä.

Cervantes syntyi 29.9.1547. Häntä pidetään tuulimyllyjää vastaan taistelleen hullun kuvaajana. Jos osuu lukemaan Don Quijoten läpi, niin hoksaa, että se oli ensimmäinen paitsi humoristinen myös humanistinen romaani. Siinä pohditaan ihmisarvoa, onnea, vapautta. Kirkonkiroukseen ja velkavankeuteen hän päätyikin

Groucho Marx, elokuvahistorian suulain mies, syntyi 2.10.1890. Grouchon huulivoimala oli ehtymätön energialähde, jolla olisi pitänyt käynnissä atomivoimalaa.

Hän sanoi tämänkin: Äiti rakasti lapsia – hän olisi antanut mitä tahansa, jos olisin ollut sellainen.

Ihmekö jos pojasta tuli koomikko, joka sai aikaan maksimaalisen sekasorron meni minne tahansa.

Minulle on jäänyt kilpilauseeksi Grouchon oivallus: Televisio on sivistysväline. Aina kun joku avaa sen, menen toiseen huoneeseen ja luen kirjan.

4.10.1895 syntyi Buster Keaton, jonka kamppailut, luonnonvoimia, teknologiaa, konnia ja muuta virkavaltaa vastaan ovat ikuisaiheita.

Keaton oli kolkko ja onneton ja samalla hauras ja jäntevä, herkkä ja tunnoton hevosennaamainen totinen mies.

Elokuvahistorian hauskin kohtaus on Chaplinin Parrasvaloissa. Se on elokuva ikääntymisen surumielisyydestä.

Keaton esittää siinä viulisti Chaplinin säestäjäpianistia. Suruviikkoni päättyy aina sen katsomiseen.

Kilpilauseena mahdolliselle huumorintajulleni olkoon: Niin kauan voin hyvin kun kaikki vieras on minulle inhimillistä.

IMMU