Arvoja nyppimässä

Arvoja nyppimässä

 

Arvoja hoetaan taas. Tasa-arvo on niistä hankalin. Valtaosa kun elää tasa-arvon alapuolella juuri sitä tajuamattaan vastustaen.

Eliitti kyllä tietää kaiken hinnan mutta ei minkään arvoa. Varakkaat ilahtuvatkin nykyarvoista. Olosuhteita muokataan juuri heitä varten.

Keskiluokka jujutettiin – ja nuorisoa huijataan nyt – itsetuhoansaan: matkimaan rikkaita.

Nykyhallitus on osoitus arvojen ja aatteiden sattumanvaraisuudesta mutta tosipäämäärältään kovuudesta.

Suvaitsevaisuusarvonsa joutuu jo kätkemään ettei joudu henkisestikään hakatuksi. Luokka-asemasta riippumatta syrjäytettyjä ja pakolaisia ensin kartetaan, sitten torjutaan, halveksitaan ja lopulta vihataan.

Vaatii arvokasta luonnetta hillitä sisäinen Hitlerinsä.

Mahtisanoja ovat jälleen koti, uskonto, isänmaa. Entä kun koti on ylivelkainen, kirkollisväki nujakoi oppiriidoissaan, EU rahastaa isänmaata?

Tieteen ja koulutuksen arvostus on vain politiikan juhlapuhetta. Soihduksi riittää internetisti, joka tietää kaiken ei-mistään ja kopioi gradunsa, väitöskirjansa ja romaaninsa.

Hiljaisuus, ei kyykyttyminen, on suuri arvo. Siellä ei markkinoiden sähköinen jänisräikkä ei vongu.

Hiljaisuudessa voi säilyttää eheytensä ja jalostua kyseenalaistajaksi, joka on kiusallinen ylimielisporvariston hillitty harmi.

Pitkospuita ovat yhä G.H. von Wrightin ajatukset.

Kuinka saavutetaan yksimielisyys asioista, jotta lopullisilta katastrofeilta vältytään: väestöräjähdyksen hillitseminen, maapallon voimavarojen säästeliäs käyttö, ympäristön kunnioittaminen, asevarustelun rajoittaminen, huolehtiminen geneettisestä moninaisuudesta.

Arvoja nyppiessä kirkastuvat elämän kristallikolmion kulmat: syntymä, rakkaus, kuolema. Ja suurin kaikista on rakkaus.

Perhearvot ovat monelta hukassa. Jos ei kykene hyväksymään toisen pieniä paheita, ei osaa nauttia hänen suurista hyveistäänkään.

Josko osaisimme arvostaa arjessa lähimpäämme V. Kajavan säkein:

”Arkipäivän harmaa repesi kahtia / kun sinä tulit kotia kohti. / Sinisen lähteen pisarat sormiltasi tippuivat, / lepänlehti hiuksissasi, / pyhäpäivä ja sini silmissäsi.”

Rauhaa, ennen kaikkea: Kaiken muun voi antaa anteeksi mutta vuodatettua viatonta verta ei koskaan (Olga Bergholts).

 

IMMU

 

 

 

 

 

0
immu
Kuopio

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu