Runojuoni

Sanomalehdissä ei enää kerrota, mitä ihmisten oikeasti pitäisi tietää vaan niissä kerrotaan mitä ihmiset haluavat tietää. Kirjoittaminen on maailman toiseksi vanhin ammatti. Yhä enemmän se muistuttaa sitä vanhinta.

Runoudessa on osattu aina eritellä mitä maailmassa tapahtuu. Ottakaamme elämän evästä sieltä:

Lars Huldén tiesi millainen on Juudas meidän aikanamme. Siis verosuunnittelija, optiohai, veroparasiitti:

”Hän ei ollut mistään kylästä. / Hän ei voinut olla kotoisin mistään, / hänellä ei ollut paluuta minnekään, / ei mitään uskollisuutta vaalittavanaan. / Hänen suuntansa oli eteenpäin. / Hän suuteli maailmaansa rakkaudetta.”

Juudaksen tien tasoittajat politiikan- ja taloustoimittajat, jotka kuvittelevat olevansa päätöksiin vihittyjä, eivätkä käsitä kuinka isot pojat nauravat heille käyttäessään heitä hyväkseen. Heidät tunsi Lauri Viita:

”Vois koirana vaakunakilpeä kantaa / ja viisaan mainetta niittää. / Jos taitaisi sievästi tassua antaa / ja hännän huiskeella kiittää.”

Juuri nyt ihmiset nyt hakevat suojaa, sen tiesi jo Harry Martinson:

”On suojaa melkein kaikkeen mitä on / on suojaa tulelta ja kylmyydeltä, / on koilta, ruosteelta ja miltä vain / vaan ei, ei suojaa ole ihmiseltä.”

Jesaja, tai siis molemmat heistä, jotka kirjoittivat Jesajan kirjaa, opastivat, että halpaan ei pidä mennä:

”Siis kuulemalla kuulkaa, älkää ymmärtäkö / näkemällä nähkää, älkää käsittäkö.”

Työttömiksi ja varhaiseläkkeelle paiskataan työnantajalleen älyllisesti uskollisia, jotka eivät suostu olemaan sokeasti uskollisia. Anna Ahmatova näki sen näin:

”En etsinyt hyötyä, / en odottanut mainetta, / elin kolmekymmentä vuotta / tuhon siipien suojassa.”

Runoutta lukiessa on joskus valmis uskomaan sielunvaellukseen, kun löytää itsensä Laotsen tekstistä. Vai onko se vain kehotus kalustaa alati lukemalla päätään, kestääkseen lajitoverien röyhkeyttä, piittaamattomuutta ja ahneutta:

”Juhlallinen kuin vierailulla; / myöten antava kuin jää joka, joka alkaa sulaa; / yksinkertainen hän oli kuin veistämätön puu; laaja kuin laakso; / samea kuin mutainen joki.”

IMMU