Hyllyä pyyhkimässä

Hyllyä pyyhkimässä
01.12.2017 09:01

 

Huhutaan että kirjahyllyt ovat kadonneet kodeista. Missä ovat koulutus ja sivistys? On vain pyyhällettävä digiajassa. Pojille se vaikuttaa sopivan.

Tunnen monta päättäjää, mediaväkeä, lava”taiteilijaa” jotka eivät ole ikinä lukeneet, kunnolla, kirjaa. Juuri heidän luuli elävän sanoilla ja sanoista. Mutta puolihöhlää hohotusta vain piisaa.

Nykymaailma on sitä, että vaikka viisas tietää paljon niin ovela tuntee kaikki. Voi kiipiä ryömimisasennossa.

Katsoessa omia kirjojen täyttämiä (öhöm!) seiniäni en tunne ylemmyyttä, tyytyväisyyttä kyllä.

Siksi tässä muutama teos, jotka tekivät minusta tämmöisen ulkopuolisen, varautuneen ja jos termiä ei olisi pilattu – humanistin. Kai.

Joulun lähetessä sopii muistaa, että F.M. Dostojevski kirjoitti kirjallisuuden vavahduttavimmat Kristus-hahmot, suurten syntisten vastavoimat.

He ovat ulospäin avuttomia, jopa naurettavia hyvyydessään – nykymitoilla. Sanotaan että ennen omatunto kolkutti jos teki väärin, nyt se varoittaa, että joku saattaa nähdä.

Riivaajien Šatov, Idiootin ruhtinas Myškin ja Karamazovin veljesten Aljoša vaikuttavat hyvyydellään ja saavat ympäristönsä ymmälleen ja sekasortoon. He herättävät toiset mutta herääminen muuttuu hämmennykseksi ja epätoivoksi, joka saa vihaamaan herättäjää.

Tekee mieli puhua pirstoutunutta minuutta tutkineen R.D. Laingin termeistä ahmaisu, murtuminen, kivettäminen ja persoonallisuuden riisto tai esineellistäminen, joita hän käytti puhuessaan mielen jakautumisesta.

Dostojevski kirjoitti kärsimyksen välttämättömyydestä.

Väinö Linnan Pohjantähden luin 12-vuotiaana vammoittumatta.

Kiinnyin Kivivuoren isä-Ottoon ja poika-Oskuun. Kun Koskelan Akseli ja Kivivuoren Elina kihlautuivat, niin Osku osoitti oivaa sisarkiintymystä onnittelullaan: ”Vuoden päästä meidän plikka sitten kävelee perseläpi käsivarrella.”

Pohjantähden henkilöistä eniten vaikutti räätäli Aatu Halme. Hän oli alussa karikatyyri, mutta sitten kunnian mies, ei osallistunut kansalaissotaan mutta ammuttiin siitä huolimatta.

Aatu Halmeessa oli kaksi aitoa ja tärkeää piirrettä: yhteiskunnan pieniin ja sorrettuihin kohdistuva myötätunto ja vastenmielisyys väkivaltaa kohtaan.

Entä Halmeen suhtautuminen tuonpuoleiseen:

”Kuten tiedätte, en ole kirkkouskovainen, joskin tunnustan, suuren nasaretilaisen suurimmaksi opettajaksi maan päällä. Minun uskoni kuolemattomuuteen on hieman toisilla perusteilla…”

Jouko Tyyri neuvoi että kun huudon salakuljettaa tekstiin, voi merkin jättää pois. Mutta se on vain fiksuja varten.

Ja vielä: paras kunnioitus lukijaa kohtaan on ajoissa pantu piste. Se on tässä.

IMMU

(jorina julkaistaan Kuopion Kaupunkilehdessä, siinä Suomen parhaassa, 2.12.2017 ja kotisivullani www.immu.suntuubi.com)

 

0
immu
Kuopio

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu