Syntymähäivä

Tänään se taas on – syntymispäivä. Heräämisen tuomaa pettymystä lieventää aamiaisen pikkupikarillinen pakastinkylmää grappaa.

Soittimeen Bachin motetti Jesu meine Freude, se joka alkaa hellyydestä ja päättyy pelon ja uhman kautta lempeyteen.

Siinä soivat Eino Leinon säkeet: ” Minun mieleni on niin kummallinen / kuin meri kuutamolla. / En tahtois' ma touhuun ihmisten / ja en tahtoisi yksin olla.”

Kun vilkaisee peiliin, miettii alkaako jo muistuttaa kriisipalvelun kohdetta. Parempi sekin kuin olla sietämättömän virheetön prototyyppi, keskinkertaisuus joka on aina parhaimmillaan.

Haarniska on yhä yllä. Ikä on tuonut malttia Franciscus Assisilaisen opettamana: Jos ei voi muuttaa maailmaa, on muutettava maailmoja. Eli ole itse se muutos, jonka maailmaan tahdot.

Me elämme uusbrutalismin aikaa. Sen mahdollistaa raaistunut luokkajako. Saalistajilta puuttuu kyky asettua toisten asemaan. He eivät ymmärrä köyhyyden ja sorron olevan siitä kummallinen taakka, että mitä useampi sitä kantaa, sitä raskaampi se on.

Mutta meillä on vallassa ”hyvä ihminen”. Hän on omaksunut Einsteinin ilkikurisen menestymiskaavan A=X+Y+Z. Siinä A on menestys, X työ, Y huvi ja Z että pitää kitansa kiinni.

Pelättiin jo, että hyvien ihmisten määrä niukkenisi laman myötä. Mutta SOS-hallitus toimii virkeästi hyvien ihmisten aseman kohentamiseksi.

Jos pitäisi ”syntymäpäiväsaarnan”, näin se kulkisi:

Sinä hetkenä kun kuvitellaan, että ihmisen arvo on mitattavissa vain tuottavuutena tai hyötynä, hänen ihmisarvonsa, pyhyytensä ja koskemattomuutensa on mennyttä. Sellaisen ajattelun vallitessa on helppo panna ihmiset kuriin, käyttää heitä hyväkseen, hyväksyä eriarvoisuus, oman rodun ja luokan ylemmyys.

Josko omat onnen hetket ovat koostuneet seoksesta, jossa on pisara uutta tietoa, juuren mitta vanhaa, terälehdellinen toivoa, ripaus murheen mustaa aromia, turvana pilke silmässä?

Vai toistuvatko yhä Nietzschen säkeet:

”Siks' rääkyvä sä laula laulus' / lintu erämaan / ja kipeä sun sielus', narri, / kätke ilkuntaan.”

Muuan ikikysymys jää yhä vaivaamaan. Olinko tänä(kään) syntymäpäivänä hänen arvoisensa, jolle minut on tarkoitettu olemaan hyvä?

Rauhaa!

IMMU