Uusi kuosi

Ihmisellä pitää olla unelmia. Mutta: Martin Luther Kingillä oli unelma, mutta se koitui hänen kohtalokseen.
Myös Hitlerillä oli unelma, se puolestaan koitui koko maailman onnettomuudeksi.
Tuossa kaksoisvalaistuksessa päätyy rätnäilemään, että unelmat eivät olekaan kannattava sijoitus.
Jos unelmoit löytäneesi viisasten kiven, ripustetaan se heti kaulaasi.
Eli jos haluat vanhanaikaisesti lyhtypylvään lailla valaista, niin kohtapa on tekoälyinen rakkilauma nostelemassa kokopäivätoimisesti koipiaan juurellasi.
Uutena vuotena unelmoidaan unelmoidaan lupauksissa. Tinassa tai tinaa muuten valaessa.
Vaihtoehdoksi tuleekin kyky ja ennen kaikkea halu muuttua. Konkreettisena esimerkkinä tästä ovat lehtien ja tv:n mainoskanavien muuttumisleikit.
Ensin on kuvassa hompsuista militanttifeministiä muistuttava jykevä nainen, jolla huonolla maulla valitut kuteet roikkuvat päällä kuin heinät huolimattoman talon seipäillä.
Hänestä huokuu lavea epäonnistuminen – surut, pelot, epäluulot, otteen kirpoaminen, koko sielunhädän kenttä.
Sitten astuu estradille ehostaja. Toisessa kuvassa meillä onkin rakkauden papitar, joka lietsoo mieskatsojan suoniin levottoman tulen. Hänessä on seksuaalitabujen murtajan pidäkkeetöntä intohimoa, kiimaista energiaa.
Olen tuumannut, että tämä rutiinien kanssa nyhjääminen saa uuden vuoden myötä loppua.
Nykymeno hinkuu henkiseksi ehostajakseni. Kokopäiväsovinismin sisällytän elämääni. Ryhdyn lupaavaksi suupaltiksi – käytän siis kieltä nuollessani.
Tylyt murjottamisen ajat ovat ohi. Ryhdyn filosofoimaan joutilaaseen ylätyyliin, teen digiloikkia koska syrjähyppy on usein loikka eteenpäin.
Ihmisenä kehittymisessä siirryn moderniin ajatteluun, jonka mukaan lapset eivät saa olla lapsia, kenekään ei pidä vastentahtoisesti aikuistuaikuistua ja vanhukset hoidellaan veroilla ja sotella.
SOS-hallitusen tukeminen toki arveluttaa. Vaarana on saada tartunta sielullisesta sikainfluenssasta.
Että tämä vain tiedoksi. Unelmat ovat loppu nyt. En ikinä enää itkusilmin kuvittele olevani pyhän sielun reinkarnaatio, joka on palannut maan päälle korjaamaan ihmiskunnan ammoisista ajoista tekemiä erehdyksiä ja virheitä.
Kuinkas Ivan Turgenjev sen sanoikaan: Ihminen ei voi elää maan päällä, jollei hän petä itseään.

IMMU

0
immu
Kuopio

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu