Siis rakkautta on, älä epäile sitä

 

Vuodenvaihteesta loppiaiseen aika kului Shakespearen Sonetteja kerraten.

Soneteista on sanottu, että tuskin mistään muusta maailmankirjallisuuden teoksesta on kirjoitettu ja sanottu niin paljon älyttömyyksiä.

Pidetään siis linja:

Näytelmistä Shakespeare muistetaan. Hänellä oli oma teatteri Lontoossa. Samassa korttelissa oli myös mestauslava. Hän joutui kamppailemaan sen kanssa yleisöstä – kirjoittamaan verisiä näytelmiä.

Tihkuivat Shakespearen näytelmät seksiäkin. Vai mitä on sanottava peniksen kokoon ja sen toimivuuteen viittaavista näytelmien nimistä: Kesäyön unelma, Kuinka äkäpussi kesytetään, Mitta mitasta Paljon melua tyhjästä, Turhaa lemmen touhua.

Kirsti Simonsuuri on kääntänyt Sonetit uudelleen suomeksi. Ne käänsi ensimmäisenä Aale Tynni vuonna 1965.

Tynnin on sanottu sievistäneen siveellisesti Shakespearen ilmaisua. Simonsuuri käyttää koko ronskin arsenaalin hyväkseen – hyväksemme.

Sonettien pääasiallinen tarkoitus on rakkauden määrittely. Rakkaus on valtava näky, joka pakahduttaa kauneudellaan. Siis: rakkautta on olemassa, älä epäile sitä!

Kaikki rakkauden ja seksuaalisuuden muodot, lihan ja hengen heikkous, petos, uskottomuus, mustasukkaisuus ja himo yhdyntään käydään läpi ihan konkreettisesti.

Mutta eletty todellisuus on läsnä myös pyhän ja henkisen rakkauden takana. Kauneus on kaikkien aistien kautta tulvivaa energiaa; kosketuksen, tuoksun, maun, koko henkisen rekisterin.

Katherine Duncan on todennut, että Shakespearen intensiivisimmät ja henkistyneimmät ystävyyssuhteet ilmenivät miesseurassa.

Sehän erättää epäilyjä kirjoittajan suuntautumisesta.

Vielä kun vastoin ajan käytäntöä Shakespeare omisti kirjansa aristokraattiselle miehelle vaikka aika suosi runokirjan omistamista varakkaille ylhäisönaisille.

Siihen on ihan järkiselitys. Rakkauslyriikka oli kova laji, jolla kisattiin aatelisten taloudellisesta tuesta.

No, ulkokirjalliset spekulaatiot ovat tuhonneet monta lukukokemusta meiltä täysheteroiltakinheteroiltakin.

Sonetit puhuttelee jokaista lukijaa, joka on kohdannut tai uumoilee kohtaavansa rakkautta, rakkauksia tai Rakkauden.

Silloin kokee myös shakespearelaisen epäilyn: ”Vaan pilvetön ei ole autuus mikään / jos minut pettäisit en tietäisikään.

IMMU

 

immu
Kuopio

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu