Älytysvalmiudessa

On selvitetty, että erikoisina pidetyt ihmiset ovat onnellisia ja elävätkin kauemmin kuin liekanarussa kesytetyt.

Päätyykin kysymään mikä on erikoisten sisäänpäin kääntyneiden eli introverttien, ja ulospäin suuntautuvien eli ekstroverttien, ero.

Ekstrovertit ovat pilanneet monen työpaikan hengen. He ovat keskeytymättömästi äänessä, ovat tietävinään llopullisen totuuden kaikesta maan ja taivaan välillä.

Minusta sisäänpäinkkäntyneisyys viestii älykkyydestä(kin). Introvertit kun älyävät vaieta.

Mistähän kuteesta oma niukkaliekkinen elämäni on koostettu?

Inrtoverttinen sana-aarteistoni kun on lukittu maasepän takomalla lukolla.

Muuan neito, sieluviisaaksi opiskeleva, tutki ihmisten tunnetiloja, hyvän mielen tuottamistilanteita, arvostuksia ja pyysi saada haastatella minua.

Hän tiedusteli, että mikä mielestäni on onni.

Minulta heltisi vain: Onni on hyvä hiljaisuus, jonka aateloi iloisin suru hakkaamalla palokärkenä elämäni kurkihirttä.

Entä lempituoksu? Se on lämmin henkäys keltamataran, jota Neitsyt Marian sänkyheinäksi kutsutaan.

Entä mikä tuotti tyydytystä työssä? No, että seura ei pystynyt tekemään minua kaltaisekseen.

Sitten neito tahtoi tietää suunnannäyttäjäni. Päähän pälkähti Robert Frostin opasviitta: ”Tie haarautui metsässä ja minä valitsin sen vähemmän kuljetun polun ja siksi kaikki on toisin.”

On minussa aika ajoin seuraihmistäi. Pistäydyn yliopiston apteekissa ostamassa yrttipohjaisia pastilleja. Samalla voin vilkuttaa uudelle Tuoksupilvelleni apteekin kosmetiikkaosastolla Kaunottaren askellus on silloin kevyt kuin lento kevättuulen mukaansa temmanneella silkkihuivilla.

Tämä sattui Pariisissa Chez Clement-bistrossa. Hovimestari, tyylikäs ehtapariisilainen naisammattilainen sanoi että talo voi tarjota odottaessa aperitiivin. ,

Minä siihen että ei käy, olen kerran maistanut viinaa ja se riitti.

Sitten hän esitteli, että heillä on mahtava sikarikokoelma. Josko haluaisin maistaa?

Minä taas siihen, että kerran olen sikaria imaissut ja siihen se jäi.

Hovi katseli vähän syrjäkarein, jolloin minä sanoin, että odotan lounasseuraksi tytärtäni ja jatkoin: Ymmärtänette, että hän on ainoa lapseni.

Hovimestari sai niin remakan naurukohtauksen, että jos hän olisi ollut raskaana, hän olisi takuulla synnyttänyt siinä keskellä salia.

Kun seuraavana vuonna kävin paikassa uudelleen, hovi sanoi minut lämpimästi muistavansa.

Nämä kaksi ovat ulospäin suuntautumiskokeiluni kauneimmat tulokset.

Koska minusta ei ollut erikoiseksi, puurran arjessa tämmöisena tavisintroverttina. Mutta jos ei ikinä suo sielulleen sunnuntaita, siitä tulee orpo.

IMMU

 

 

immu
Kuopio

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu