Jakoteillä

Maailma on monella tavalla kahtia jaettu.

Parisuhteissa eräs jako alkaa monilla turhan varhain – tuoksuvien sylien kohtaaminen kutistuu kauppareissuiksi.

Kotitöistäkin kinataan.

Tuota tuumasimme, olkaveljeni Ojarumpu ja minä, askeltaessamme leppeässä pyhäaamussa iki-ihastuttavan Valkeisenlammen äyräällä.

OJARUMPU:
– Ovatko teillä kotiaskareet sukupuolineutraaleja?

MINÄ:
– Eivät vaan demokraattisesti neuvoteltuja. Minä teen ruoat koska rouva opetti viime vuodet kotitaloutta eikä hänen tarvinnut kohdata kotona miestä, joka jyskyttää haarukalla ja veitsellä pöytään: Ruokoo! Vaimo leikkaa ruohon ja kolaa lumet, nuoskaiset sopivaan vetisyysrajaan asti.

OJARUMPU:
– Teit ne hommat tietysti tahallasi huolimattomasti, nurmikolle jäi tupaksia, lunta et työntänyt tontin perälle.

MINÄ:
– Murheellisen totta. Meille tulee aamuisin Hesari ja Mullikka, Savon Sanomat siis. Aamulla HS on minun ja Mullikka vaimon. Siihen hän ruksaa milloin, enenevästi harvinaista se on, siinä on minua kiinnostavaa aineistoa.

OJARUMPU:
– Harkitun viisasta, niin välttää savolaisen sielullisen sikainfluenssan. Entä muuta?

MINÄ:
– Minä syön vaaleaa leipää, Italian ikirakastaja kun olen, rouva taas tummaa. Olemme siis samassa taloudessa mutta eri leivissä. Onkos teillä mitään yhteistä?

Ojarumpu tokkasi niille jalansijoilleen ja summasi:
– No, meidän vihittiin samana päivänä.

Askelsimme ja päädyimme tulokseen, että aviossa sopuisat erot ovat tarpeen, ne loitontavat avioerot. Eikä maailma ole kahtia jaettu. Elämässä on aina pientä, keskikokoista ja joskus aniharvoin suurta.

IMMU