Jätkätöitä ja kuningasajatuksia

Suomi juhli sataa vuottaan, nyt muistellaan tapahtumia vuonna 1918, etenkin jälkiseuraamuksia, anteeksi (vaivaantuneena?) pyytäen ja anteeksi ( kitkerästi?) antaen.

Josko on aika palauttaa seuraamuksista mieleen Pentti Haanpään Noitaympyrä.

Haanpää oli Suomen ensimmäinen moderni kirjailija ja Noitaympyrä ensimmäinen moderni romaani. Se oli niin moderni, että se valmistui jo vuonna 1931 mutta uskallettiin julkaista vasta 1956.

Haanpää paljasti romaanimuodossa kapitalistisen yhteiskunnan perusmekanismit, raa'at tehokkuusvaatimukset ja laman syyt.

Päähenkilö Pate Teikka joutuu työnantajien mustalle listalle mielipiteidensä vuoksi. Hän kun näki sodan ja talouspulan yksilön vapauden uhkana, sorron ja vääryyden sovittamattomana ristiriitana, eikä vaiennut.

Lopulta hän hiihtää rajan yli Neuvostoliittoon. Arvata saattaa, ettei hän ongelmitta selvinnyt – varsinkaan siellä.

Haanpäätä arvuuteltiin jo sen vuoksi kommunistiksi. Mutta puolueesta viestittiin, ettei se tarvitse tuommoisia metsän reunasta irvistelijöitä.

Uusien lukukertojen myötä on alkanut kiinnostaa myös kuinka Haanpää kirjassaan näytti, että ihminen on osa luontoa. Pate Teikka pakenee Lappiin, tapaa siellä "hullun" maisterin Raunion ja löytää oman animaalisen olemuksensa:

Ja hänkin on sen (maan) lapsia, ryömijä minä. Hän putosi joskus, sai joskus ilmaa siipiinsä ja katsoi johonkin".

Luonto on kohtalokas voima, jolle mikään mahti ei lopulta pärjää, ei yhteiskunnallinen liike eivätkä talouselämän rautaiset lait. Se lyö takaisin. Haanpää ymmärsi sen.

Me emme taida ymmärtää vieläkään, että ainoa tapa suojella luontoa on totella sitä.

Noitaympyrässä darwinismi joutuu kovalle koetukselle humaanin marxilaisuuden kanssa. Ne kaksi dynamoa pyörittävät romaania vahvasti.

Pate Teikka on Haanpään romaanihenkilöistä esikuvallisen kehittynyt, jos henkisen kehityksen kynnyksenä pidetään illuusioiden menettämistä ja valmiin, suljetun  maailmankuvan pirstomista.

Haanpää kirjoitti jo tuolloin asioista, joita filosofi G.H. von Wright sittemmin toisti uudelleen ja uudelleen.

”Tärkeintä on maapallon voimavarojen säästeliäs käyttö, ympäristön vahingoittamisen välttäminen, aseistariisunta, huolenpito geneettisestä monimuotoisuudesta, uhanalaisten kasvi- ja eläinlajien suojeleminen.”

Pate Teikka teki ratkaisunsa. Se ratkaisu oli ryhtyä toteuttamaan vapaata tahtoaan ja mittaamaan itseään kokonaisuutena.

Ihminen kasvaa silloin, kun hän  uskaltautuu pelotta tuntemattomille alueille.

IMMU

 

0
immu
Kuopio

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu