Mölyväki

Mölyväki

Askelsimme, olkaveljeni Ojarumpu ja minä, Valkeisenlammen viertä pyhäaamun pikkupakkasessa. Kun talvella ja kesällä on selkeä ero, niin on toivoa huomisesta ja onhan vaimonkin kevyempi kolata pakkaslunta, tuumasimme.
Päätoimisesti vaikenimme. Kumpaakin haittaa nykyinen mekkala, mölynpöly, alati äänessä olevat dominoijat, sairaan pöhöegon saastuttamat melupetterit.
Me arvostamme tuulten, puitten ja vetten sinfonioita – tai lammen äyräällä Chopinin cis-mollinokturnoja ne ovat ja johdattavat ylänköjen sielunrauhaan.
Mainitsin silti:
– Paljon eroavat aviosta.
Ojarumpu tuumasi tovin:
– Kun rakkaus syttyy valon nopeudella niin äänen volyymilla se sammuu. Kun kahden kaupasta kehkeytyy melukauppa niin sattuman kauppaa se on ollut.
– Mitenkähän monitieteellisen ystävämme, myös porvariston hillittynä harmina pidetyn, Kyyrysyrjän avio. Tiedätkö milloin he alkoivat riidellä?
Uurteet Ojarummun kasvoilla vaihtoivat uriaan, hän siis hymyili:
– Toki. Olinhan todistajana heidän häissään.
Vielä mainitsimme some-melusta. Facebookissa räiskää. Perjantailakon aikana paljasti moni ettei kykene hillitsemään sisäistä Hitleriään. Haudan partaalta huutelevat natsimieliset ukot kuinka se oli muka poliittinen lakko. He ovat messeviä ja lupsakoita porukoissa, joissa ollaan samaa mieltä. He ovat köyhän ja työttömän asialla aina kun nämä älyävät olla nöyrästi hiljaa rivissä.
– Ihmisoikeudet he ovat aina hoitaneet saunan takana, naulasi Ojarumpu.
– Kuinka aiot välttää itse vanhuuden päivinä meluhaitat?
– Kerroin vaimolle, että jos, vaikkakin epätodennäköisesti, hän kuolee ennen minua niin lähden Krakovaan Vaikenevien veljien luostariin. Ei tarvitse kuunnella kenenkään kälätystä.
– Mitä vaimo?
– Vaikeni. Käsitti kai tahallaan kritiikiksi monisanaisuuttaan kohtaan. Jo elämännäkemykseni estää moisen…
Askelsimme – arvennette että vaieten. Minussa vain vahvistui käsitys, että Ojarummussa yhdistyvät saumattomasti antiikin ajan hyveet – eettisyys ja esteettisyys.

IMMU