Unta tupaan

Minä olen vuoteessa parhaimmillani. Tarkoitan – kuten häveliäisyyttäni arvostavat tietävät – vain nukkumista. Nukahdan nopeasti, uinun sikeästi, en heräile jokaiseen rapsahdukseen.

Unen laatu ja vaje onkin taas noussut puheenaiheeksi.

Sanotaan, että hyvä omatunto on paras päänalunen. Siksi unettomuus on takuulla tuttu ongelma SOS-ministereille.

Pitkään nukkumiseen ja makailuun liitetään pejoratiivinen termi löhöily. Paljon nukkuvat kuitenkin vain lepuuttavat päivän taistoihin valmistautuessaan aivojaan, toiseksi rakkainta elintään.

Unellisesti lahjakkaita ja mielellään loikovia pidetään jopa kiireyhteiskunnan vastaisina. He kun eivät ryyppää aamulla pikakahvia, riennä pikajalkaa töihin, syö lounaalla pikaruokaa, eivätkä he suoriudu pikaisesti työtehtävästä toiseen.

Ainaiskiirehtijällä, tohottajalla, kykynsä yliarvioinneella jäävät tulokset usein puolitekoisiksi ja muiden parsittaviksi.

Meillä vaimo joskus nyhtää aamuisin olkavarresta, että onko aikomus tänään kirjoittaa tai tehdä jopa jotain hyödyllistä.

Ravistaudun irti sanoen, että kaikki aikanaan ja yritän takertua uneen, jossa Nicole Kidman tanssii pöydällä strutsinsulkia uumillaan luoden katseita, joiden antamasta lupauksesta ei ole epäilystäkään.

Lämpimät ovat vällyt silloin.

Humalassa ei pidä mennä nukkumaan. Toisaalta joskus se kannattaa ylihuomisaamua ajatellen koska täysraitishan ei tajuakaan kuinka ihana on herätä selvänä.

Nukkuminen ja makailu riistäytyy herkästi harjaantumattoman hallinnasta, se vie kokopäivätoimiseen velttoiluun ja laiskuuteen. Käy kuin viinan kanssa. Moni aloittaa keskioluella ja suistuu sitten kolinakännissä ojaan.

Kirjallisuudessa on esikuvallisia unihenkilöitä. Tuntemattoman sotilaan Rokkaa en ihaile tappamistaitojen vuoksi vaan koska hän oli pikauninen.

Läheisin on ollut kuitenkin I.Gontšarovin Oblomov. Täyspäivämakailu ei ikinä karkottanut hänen kasvoiltaan pehmeyttä; sielu kuvastui selkeänä ja kirkkaana silmistä, hymystä, pään ja kätten jokaisesta liikahduksesta.

Vaimo seuraili ikkunasta kun kolasin pihaa, viipyillen, ohikulkijoita tarkkaillen, joidenkin kanssa päädyttiin spekuloimaankin.

Kun pääsin sisään niin puoliso tiedusteli, että teenkö mitään nopeasti.

Minä siihen, että väsyn ja laskeuduin Artekin sohvaani päivätorkuille toipumaan aamupäivän rasituksista.

IMMU