Onnenvoivotus

 

Suomi on taas todettu maailman onnellisimmaksi maaksi. On siis aika päivittää mennyt jorina tautivuoteelta selin.

Onhan meitä onnellisiakin, kohtuuteen tyytyväisiä. Nietzsche aavisti kohtalomme: Ketkä ovat suurimmaksi vaaraksi tulevaisuudelle? Eivätköhän vain hyvät ja oikeudenmukaiset.

Siksi meillä hallitus ajaa sotea – siis hyvinvointivaltion purkamista.

Sanaa ihmisoikeudet käytetään vain ärtyneessä mielessä.

Helsingin Sanomat kertoi muinoin, että vältämme onnellisuutta. Olemme tummasävytteinen slaavilaiskansa, joka säikähtää onnellisuuden edessä.

Esille nousevat lehtijorinoissa onnellisuuslatteudet.:

Perhe (yli puolet avioliitoista päättyy eroon). Kiireettömyys (juokse Jeesus, joulu on kannoillasi.) Kotiruoka (mikrossa lämmitetty keinomunuaislenkki tekosuolessa.) Rakkaus (Lauri Viita: Rakkaus on vain aistimuskuonaa, / itse olet vatsa, muu kaikki on muonaa.) Hyvä työpaikka (apinan raivo ja rotan häikäilemättömyys ovat nyt arvossaan)

Kun huono-osaiset väittävät, ettei raha tee onnelliseksi, heitä pitää propagandan uhreina. Toisaalta taas äkkivauaras ei ikinä koe onnentunnetta, jonka aiheuttaa viimeisen osamaksuerän kuittaaminen.

Tulin pohtineeksi omaa onnellisuuden koostumustani.

Onneen kuuluu pisaran verran uutta tietoa, juuren mitan vanhaa, terälehdellinen uskoa ihmiseen ja ripaus murheen mustaa aromia, että onnen käsittäisi.

Se on kristallimalja, jossa tekeytyvät elämän ehtymättömät eväät, jossa häly vaimenee ja elämän ikikolmion kulmat kirkastuvat: syntymä, rakkaus, kuolema.

Työelämässä olin onnellinen, koska en koskaan kiipinyt ryömimisasennossa.

Pari onnellisuusasiaa on tullut opituksi. Suruun ei pidä juuttua, se on ansa. Huumori on paras sateenvarjo kun, no, paskaa sataa niskaan. Sano siis keskiverroille: Älä väitä, että olet kanssani samaa mieltä, alan epäillä olevani hakoteillä..

Mitä maailman onnesta on läsnä juuri nyt? Kolme ystävää, jotka ovat oppineet vastoinkäymisissään ontumaan niin kauniisti, että kaikki muut näyttävät rammoilta. Tärkeää on, että veri virtaa, vuodattamatta. Ikiohje nöyryyttäjiä vastaan: Ei pidä olla niin kuin pitää.

Kun aamuyön tunteina kotikatajan juurella iskee silmää tuiju, tapaa rauha: Elämä on ollut, jopa Suomessa, suurenmoista, sittenkin.

 

IMMU

0
immu
Kuopio

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu