Heppu normaali?

On kysytty, että podenko sielunhätää koska en kuulu mihinkään sakkiin.

Osaan vastata vain tavanomaisesti:

Minusta on normaalia – jos itsetunto ei ole pöhöttynyt egoismiksi tai psykoottiseksi – potea yksinään maailmantuskaa, poiketa valtavirrasta, uskoa utopiaksi leimattuun.

60-luvun nuoruuden iskulause on sydämeni ikoninurkkaukseen tatuoitu: Olkaa realisteja, vaatikaa mahdottomia.

Tässä tositovi 32 vuoden takaa, että Sinäkin arvostaisit yksilöllisen omituisuutesi lahjaa.

Pyhävieraita oli tulossa, makailin yläkerrassa. Paikalle ehätti tytär Timjami, viisi vuotta:

– Mikä se on se helvetti?

– Helvetti on ikään kuin taivaan pannuhuone, ähkäisin ja yritin keskittyä Felix Hessin väitöskirjaan bumerangin aerodynamiikasta.

– Miksi sinä et ole oikeissa töissä niin kuin muut isät? Sinä vain makailet ja huokailet.

– Jokaisella on hommansa. Minä heitän hatun ilmaan, valtaosa kulkee hattu kourassa.

Alakerrassa, kuuluvuus molempiin suuntiin toimi, kolahti. Tahallisesti.

– Miksi ihmisellä on omatunto?

– Vilunki-ihmisellä omatunto varoittaa väärinteossa, että joku saattaa nähdä.

Timjami kiihdytti tuohtumustaan:

– Sanovat sinua omituiseksi. Et ikinä puhele ja innostu samasta kuin muut.

– Jos vielä kälisevät, lausu niille Eino Leinon säkeet: ”Pisara olin, / mereen tulin, / tahdon taas pisara olla.”

– Onko köyhyys paha?

– Köyhyys on siitä kummallinen taakka, että mitä useampi sitä kantaa, sitä raskaampi se on.

Timjami pyyhälsi pois. Alakerrassa alkoi ilmiselvä neuvonpitoon.

Vieraat tulivat aikanaan loihtimalleni perinteiselle neljän ruokalajin päivälliselle. Muuan rouva kysäisi Timjamilta:

– Onkos pikkuneiti jo hoidossa?

– Ei meillä ole varaa kahteen paikkaan. Äiti kun sanoi isän puhuvan niin outoja, että se pitää viedä hoitoon.

No, vapaana yhä ollaan vaikka usein onkin ympärillä tyhjä rinki.

Ilo ja suru vaihtavat paikkaa äkillisesti. Kolmen sekunnin primitiivireaktioita esiintyy ja tuota pikaa kytö halata lähimmäistä, häpeilemättä.

Normipoikkeaman tae on ollut Nikolai Leskovin Lumottu vaeltaja:

”Koko elämäni ajan olen ollut sortumaisillani, enkä kuitenkaan ole joutunut perikatoon.”

IMMU