Painoharhaiset
Levollista aamua Valkeisenlammella.
Tuumasimme, olkaveljeni Ojarumpu ja minä, lihavuutta. Pulskanpuoleiset henkilöt ovat taas joutuneet pejoratiivisen silmäilyn kohteiksi. Miehiä joilla maha vyöryy vyön yli kuin munkkitaikina ivataan ääneen. Naisia mollataan talipalloiksi ja pomppulinnoiksi.
No, piruako se kenellekään kuuluu jos joku kaivaa hampaillaan hautansa. Näin kirkasti Stanislaw Jerzy Lec: ”Lihavat eivät ehkä elä niin kauan mutta syövät pitempään.”
On paljon kiilusilmäisiä painofanaattikkoja, jotka ovat kireitä kuin juoksutrikoonsa.
On myös paljon ihmisiä, jotka ovat lepppoisan sinut farkkuihin ahdetun pekoninsa kanssa. Riittäähän heissä myös runsaasti taputtelemista…
Ylijäämäruoan kanssa joutuu aina vaikeuksiin. Varsinkin kun kuuluu ikäluokkaan, jolle terotettiin, ettei Jumalan viljaa saa heittää pois. Siksi popsitaan yhä lautanen tyhjäksi, maha pömpölleen.
Ojarumpu vaikutti kumman nyreältä.
Minä messevästi (40 vuotta samoissa 183-senttisen 80 kilon lihoissa):
– Muistatkos Joel Lehtosen säkeistystä: ”Perunaiset pienet höyryää, – kinkkua, ruuusunpunaista kuin / on rakkaus nuoren naisen. / Siansorkkaa, vasikkahyytelöä, / joka tutisee kuin sielu…” Onneksi on keittokirjoja joissa todistetaan, että dieettiruokakin on ihan siedettävää kun siihen lisää voita ja kermaa.
Ojarumpu:
– Anna arpeutua. Mistä tiedät, että puolisoni lopetti lihan käytön?
Minä, muka vekkulisti:
– Puhutko pelkästään ruoasta?
Ojarumpu:
– Kuvottavasti reagoit alakulooni. Pöydässä on lautasmalli – vihanneksia, juureksia, salaatteja, pavunituja, kärsimyshedelmiä…
Minä, malttamatta:
– Kummastelinkin kenen naisääni huuteli teiltä päin: Syömään ennen kuin ruokasi kuihtuu!
Jatkoimme, kädet selän takana kiireettömän hietöntä askellusta tuumaten, että hautausmaat ovat täynnä äijiä, joiden teot ovat hiipuneet piirteettömiksi. Mutta kaikki muistavat Chateaubriandin, joka keksi pihvin.
Sopii myös muistaa, että Hitler oli kasvissyöjä, joka teurasti vain ihmisiä.
Entä mitä ihmiset tekevät laihduttamilleen kiloille? Hankkivat ne parissa viikossa takaisin.
Vielä tiedustelin Ojarummulta olkavelihengessä:
– Mitenkä arvelet pärjääväsi raskaissa haravointitöissä nyt kun kiinteistönomistajien lehti kohta ilmestyy suurpainoksensa.
Ojarumpu:
– Ajattelen lempieläimiä hevosta tai norsua. Väkevävoimaisia ovat pelkillä heinillä.
IMMU
Olipas leikkisästi sanat aseteltu, ”kuolemanvakava” aihe ja niin monia meistä koskettava kumminkin.
Ote Joel Lehtosen lyriikasta ”Siansorkkaa, vasikkahyytelöä, / joka tutisee kuin sielu” miten hienosti sanottu, toviksi jäin kielikuvan lumoihin sen luettuani.
Ilmoita asiaton viesti