Satu-uskottavat

Eduard Uspenski, Fedja-sedän ”isä” on kuollut. Aito on suruni.

On kaksi lastenkirjoina pidettyjä – Fedja-sedät ja Pikku prinssi, jotka ovat saatelleet minua elämännemykseeni. Näin myös henkilökohtainen jälkipolveni.

Eivät ne vain lastenkirjoja vaan oppaita iättömille.

Olen lukenut niitä uudelleen ja uudelleen eri tasoille hypähdellen: järjen jaloitteluna, höllentänyt talutusnuoraa, päästänyt sen irti, kääriytynyt sadun lämpimiin vällyihin, tömähtänyt todellisuuteen.

Siinäkin (!) mielessä kirja on lapsille tarjoiltava. Ei tyhmin ylisanoin, sillä eihän niissä syytetän ketään tyhmyydestä vaan tarkoitus on osoittaa (tämä on tärkeää) kuinka tuhoisasti ja pysyvästi pelkkä kylmä järki turmelee.

Kirjoja, aikuisena kerratessa, leimaavat ajoittain jopa tummat sävyt, raskas pessimismi.

Mutta lapsen silmin ne ovat eloisa, lämmön läpitunkemia tarinoita. Niistä jää hellyyden taikakehä, hymy, pulppuava elämänhalu.

Sopii seurailla ahkerasti tähtiä. Joku vilkuttaa Sinulle sieltä. Juuri nyt.

IMMU

 

0
immu
Kuopio

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu