Iätön ja rajaton
Motto: elämäni on ollut ikuista sököä, perskortti onneksi yhä pihistämättä.
Pyhähesarissa pohdittiin pitkää ikää. 103-vuotias nainen vakuutti yhä elävänsä koska juo joka päivä klo 16 kylmää olutta.
Nainen, 122 vuotta, oli lopettanut terveydellisistä syistä tupakoinnin 117-vuotiaana.
Omaa perimäänsä joutui tuumamaan. Isä kuoli 44-vuotiaana. Äiti eli 92-vuotiaaksi.
Olen kuullut eloonjäämiskursseista. (Niille kai osallistuvat juuri ne, joiden eloonjäämisestä on vähiten hyötyä…)
Äitini oli elämäni extreme-henkilö. Leskenä sosiaalinen status romahti, hän joutui ruumiilliseen työhön, elätettävänä neljä alaikäistä lasta ja omakotitalon velat.
Hän kasvatti lapsista kunnon kansalaisia, koulutti, maksoi talon velat pikkupalkoilla, teki viittäkin työtä yhtaikaa.
Työ pakotti liikkumaan, rahan pähkäily piti aivot raksuttamassa. Vuodet lisivät.
En ole ikinä alistunut terveyskiihkoilijoiden mielivallan alle.
Käytän ruoassa kermaa ja voita (oliiviöljyllä aateloituna), suosin Välimeren ruokavaliota.
Kolesteroli- ja maksa-arvot ovat kohdillaan, paino sama, 79-82 kiloa, 40 vuotta.
Vaimo joskus sanoo, että viina se on hitaasti tappava myrkky. Minä siihen, että eipä tässä minnekään kiire.
En ravaa juoksulenkeillä iiriksessä hullun suden palo. Kävelen tuumaillen. Jos askellus Valkeisenlammella loppuu, niin liikun yhä: hankin kiikkutuolin.
Perusasenne on kohtuus kaikessa muussa paitsi ajattelussa, älyllisessä uteliaisuudessa.
Kyky kolmen sekunnin primitiivireaktioihin on tärkeä, ponkaisen takarivistä välihuutamaan rienaanvia repliikkejä luutuneille.
Mutta puolustan Spartacuksen rinnalle nousevia nuoria kuten Sanna Marinia ja Li Anderssonia eduskunnassa, Goethen hengessä: ”On hauskaa kun nuoret napisee / uus' helkkää / vanha rapisee.”
Monet naiset pelkäävät rupsahtamista. Mutta on pidettävä huoli, että ikääntyessä ulkoinen kauneus vain vetäytyy sisäänpäin.
A.P. Tšehov merkitsi muistikirjaansa: ”Kuolema on kauhistava mutta vielä kauhistavampi on tietoisuus, että elät ikuisesti etkä koskaan kuole."
Hän kuoli 44-vuotiaana ja elämän suuri haave jäi:
”Kun rikastun, perustan itselleni haaremin, jossa minulla on alastomia lihavia naisia, joiden pakarat on värjätty vihreiksi.”
Hän kuoli 44-vuotiaana. Juuri hänelle olisi ikääntymisen, paitsi ikitekstien myös tuon haaveen vuoksi, suonut.
IMMU
”103-vuotias nainen vakuutti yhä elävänsä koska juo joka päivä klo 16 kylmää olutta.”
– Ajatelkaas jos tuosta sitaatista jätettäisiin pois kolme kirjainta: ”klo”! Luulen että mainitussa ikäluokassa ei allekirjoittajia enää löytyisi.
Ilmoita asiaton viesti
Kuulostaa eläkkeellejääneen, -joutuneen pohdinnalta. Samoja on tullut käytyä, surtua, hämmästeltyä.
Loppumatka on pitkä tai lyhyt – hyvät ja huonot geenit ovat aina seuralaisinamme.
Ilmoita asiaton viesti