Sikatikki

Ruoanlaitto, kuten lähipiirini kiusaantumiseen asti tietää, on elämäni kolmanneksi tärkein juttu. Kakkonen on lukeminen, ykköstä ei herrasmies käsittele julkisesti.

Olen kaikkieväinen. Nyttemmin myös kasvisruoat ovat kunniassa: sosekeitot, etenkin bataatti- ja kukkakaalipohjaiset ja bravuurini pinaattilasagne, jota karva-ahterimiehetkin santsaavat.

Lihaeväistä ykkönen on Lasse Lehtisen Italiasta nimiinsä "kähveltämä" Lago di Varpa. Lasse keksi käyttää siinä, koska Suomesta ei juurikaan saa vasikkaa, possun sisäfilettä.

Paras sikaruoka on ollut Pariisissa, ravintolassa Au pied de cochon eli Siansorkka. Ovessa ei ole lukkoa, se on ollut auki II maailmansodan päättymisestä lähtien ympärivuorokautisesti.

Siansorkan siansorkat valmistaa rakkaimmalleen kuka tahansa mies näin: yksi sorkka syöjää kohti.

Liekitetyt, kiehautetut ja kaltatut sorkat kiedotaan kukin erikseen harsokankaaseen tiukasti, pannaan kylmään mausteliemeen, jossa on sipulia, porkkanaa, selleriä, yrttejä, pippuria, suolaa ja valkoviiniä.

Kuumennetaan, vaahto kuoritaan, annetaan väreillä kiehumatta 10 tuntia ja jäähtyä liemessään. Harso poistetaan, voidellaan voilla reilusti, pyöritellään korppujauhoissa, ruskistetaan mietolämpöisessä grillissä.

Tarjoillaan bearnaisekastikkkeen ja kelpo punaviinin (joskin kukin juokoon minkä kukkaro kestää) aateloimana.

On niin terveellinenkin, että takuulla parantaisi jopa puolustusministeritasoisen sielullisen sikainfluenssan.

IMMU