Vierasta vikaa

Askelsimme, olkaveljeni Ojarumpu ja minä, Valkeisenlammen aamussa. Taivas ennakoi tihkua. Syksy se on. Saapuu pikemmin kuin ihana Kerttu Kotakorpi ehtii povata.

Ojarumpu otti aloitteen:

– Luitko Hesarista, että heteronaiset ja homomiehet tuntevat vetoa pitkiin miehiin?

– Sinä tarkoitat tuolla jotain?

– Sitä vain, että olet 183 senttiä pitkä, joten podetko uskollisuusvajetta?

– Minulla on useita homotuttuja, sellaisia, jotka eivät käy kiinni. Lirkuttelen nuorille rakkauden papittarille. He hymyilevät myötätuntoisesti. Pitävät kai jo vaarattomana…Onko teillä puhuttu uskottomuudesta?

– Avion alkuvaiheessa vaimo kertoi lukeneensa, että vieraissa ravaavilta miehiltä heikkenee kuulo.

– Ja?

– Nostin käden korvalliselle ja kysyin: Mitä? Epäluulo oli yli 40:ksi vuodeksi sillä käsitelty. Vai vielä vieraissa kun tututkin ovat alkaneet tuntua, no, mahdottomilta.

– Voi hairahtumisen kääntää eduksikin. Enoni O, joka oli YK:n ideologian sisäistänyt, sanoi iltayöstä emännälle, että hevosella on kuumetta, on käytävä katsomassa. Meni liki tunti ja vaimo katsoi ikkunasta kun O kapusi piian aitasta housujaan nostellen. Emäntä: Se lutka lähtee heti! O: Älähän nyt, mistä tähän saadaan äkkiä yhtä riuska palkollinen. Katellaan jos se parantaa tapansa. Olivat onnellisessa YK-henkisessä aviossa liki 60 vuotta.

Palasimme syksyyn ja lankesin kysymään, uskottomuusteeman haihduttamiseksi:

– Mikä sinusta on elämän syksyssä murheellisinta?

Ojarumpu, pääsemättä päiväunistaan:

– Kun viehättävän ja älykkään naisen alkaa kokea pelkkänä lähimmäisenä.

IMMU