Tuonen ehto

Kuolemanpelko piinaa monia. Vauras väki suree, että joutuu jättämään omaisuuskekonsa, jonka on koonnut yhteisestä korresta. Puutteenperälle syrjäytetyt pelkäävät päätyvänsä ruumislaudalle budjettiriiheen.

Ihmisen muuan perusongelma on, ettei hän muista syntymää, pelkää kuolemaa eikä uskalla elää.
On toivoa kuolemassakin paremmasta tuonpuoleisesta. Nikolai Gogolin viimeiset sanat olivat:

Tuokaa tikkaat.”

Kuolema on tietysti näillä kymmenillä läsnä alati. Harva ystäväjoukko harvenee tiuhaan. Viikatemies on vaihtanut välineekseen niittokoneen.

Podin aitoa kuolemanpelkoa syksyllä 1979. Minulle ilmestyi kestokuumetta – 37,3–37,8. Kävin parillakin (mies)lääkärillä. Nämä koputtelivat, otattivat kokeita ja kohauttelivat sitten ymmällään olkapäitään.

Epäilin tautia hiljakseen kalvavaksi, jopa eksoottiseksi ja suunnittelin lähtöseremoniat.
Paikalla vain vaimo. Musiikkina Igor Stravinskin Kehtolaulu (2,44 min.) Tulilinnusta.

Musiikin soidessa raapaistaan tulitikku, jonka paloaika symboloi elämän häivähdyskestoa.

Ei kukkia uuniin liukuvan arkun kannelle vaan oksa kotikatajasta, jonka juurella olen vuosikymmenien jouluaattoiltoina kaivanut sielusta vanhan itämainen ”rukouksen” .

Siinä kumarretaan kuuteen suuntaan: länteen itseään vanhemmille, itään itseään nuoremmille, etelään niille, joilta on oppinut, pohjoiseen niille, joista on pitänyt, maahan mykälle luomakunnalle ja taivaaseen päin pois menneille, pyhimyksille ja enkeleille.

Tuhka tyhjään syväväylälle heitettävään kossupulloon. Sieltä se etsiytyisi seitsemälle merelle, joille aina olen kaukokaivannut.

Sitten osuin muissa asioissa juttujani sävyt tajuten lukeneelle keski-ikäiselle naislääkärille mainiten kuumeesta. Hän silmäsi, pisti stetoskoopin syrjään ja tiedusteli: ”Onko puolisosi raskaana?”

Myönsin, että laskettu aika on toukokuussa. Tohtori hymyili: ”Jos kuume ei siihen tokene niin palataanko sitten asiaan”.

Palasinkin kiittämään toukokuussa.

Kuume oli kadonnut yhtä mystisesti kuin oli tullutkin.

Kuinkas se menikään: (Uudella) elämällä kuoleman(pelon) voitti.

Jo Spinoza varoitti, ettei viisas ihminen ajattele mitään niin vähän kuin kuolemaansa.

Voinee silti toivoa kun virallinen noutaja saapuu, että on kerran, kenties pari, ollut rakkaimmilleen se elämän väliaine, jonka läpi valo kulkee.

Vielä lopuksi. Onneksi elämänkoulun päästötodistukseen ei merkitä edistyksen keskiarvoa, ainoastaan keskeyttämisen syy.

IMMU

0
immu
Kuopio

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu