Kointähtöset

Olen lukenut läpi Raamatun koska kirjallisuuden professorini Hannes Sihvo käski. Muuten ei ymmärrä maailmankirjallisuutta.

Joudun sanomaan uskostani Voltairen lailla, että tervehdimme Jumalan kanssa mutta emme seurustele.

Silti (sen vuoksi?) minulla on useita silmäntasaisia pappiystäviä – jopa Kuopiossa. En kerro keitä etteivät joutuisivat pejoratiivisen silmäilyn kohteeksi.

Mooseksen kirjoja luen yhä koska kammoksun nykyisiä teurastusdekkareita. Mooseksella kauheuksia riittää.

Uskoon liittyvä huumoria on palkitsevaa viljellä vapaamielisten sakraalioppineiden seurassa. Jo Søren Kierkegaard oivalsi, että Jumala on suuri humoristi.

Mitä Jumala teki luotuaan ihmisen ja silmätessään lopputulosta? Enempiä erheitä välttääkseen rikkoi muotin.

Miksi Jumala loi Eevan? Että Aatamilla olisi joku jonka päälle vierittää syyn virheistään.

Kuinka Joona mahtui valaan vatsaan? Hän oli niitä pienimpiä profeettoja.

Noita tuumasin Valkeisenlammella kun rinnalle rähvelsi olkaveljeni Ojarumpu. Aloitin:

– Onko sinusta Raamatussa henkilöä, joka kuvastaa meidän aikaamme?

Ojarummun silmien läpi kiiti älyn punainen välähdys:

– Runoilija Lars Huldén on nykyihmisestä säkeistänyt. Runossa Juudas meidän aikanamme on globaalin, piittaamattoman, ahneen minäminäminä-ihmisen kuva: ”Hän ei ollut mistään kylästä. / Hän ei voinut olla kotoisin mistään, / hänellä ei ollut paluuta minnekään, ei mitään uskollisuutta vaalittavanaan. / Hänen ainoa suuntansa oli eteenpäin / Hän suuteli maailmaansa rakkaudetta.”

– Oivasti runolsi, uskoakseni.

– Nykyhallituksen testamentin ennakoi myös Oiva Paloheimo: ”Emme sitten rakentaneetkaan tänne / jumalanvaltakuntaa. / Mutta hiton komea helvetti tästä tulee.”

Omaatuntoani Raamattu on suojellut. Sanotaanhan että hyvä omatunto on paras päänalunen.
Jo siihen ehätti Ojarumpu naulaamaan:

– Mahtavatko Sipilä, Orpo, Soini ja Terho nukkua hyvin? Heille kun omatunto on vain sitä varten, että se varoittaa väärin tehdessä, että joku saattaa nähdä.

Muuan kilpilauseeni on N. Leskovin Lumotusta vaeltajasta: ”Koko elämäni ajan olen ollut sortumaisillani mutta koskaan en ole joutunut perikatoon.”

Syyn lankeamatta jättämiseen paljastaa 13 . luku ensimmäisestä kirjeestä korinttolaisille: ”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielelillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali”

Askelsimme henkilökohtaista Via Dolorosamme hyristen lempivirttämme: ”Koska valaissee kointähtönen mua köyhää kerjääjää…”

IMMU