Isän häivä

Huomenna se on – isänpäivä.

V:lle isäjuhlaksi oli aina riittänyt se arki, jolloin hänellä oli ollut Timjami-tyttärelle jotain annettavaa. Jos ei hyviä (korskeanvauraita!) eväitä elämään niin eväät hyvään (älyllishenkiseen!) elämään.

V:n isä kuoli nuorena, 44-vuotiaana. V oli viisivuotias.
Isällä olivat silmät, jotka välillä olivat kuin pohjattomat surun kaivot ja ilon pilkkeiset.

Isä puheli, että eläkevuosiksi palataan Kuopioon, kotiin, kaapunnin pojiksi. Ei hän ehtinyt mutta V kunnioitti isää kotiutumalla Kuopioon – kuinka ollakaan marraskuussa (!) 1975.

Tämä  pimeä marraskuun aamu vuonna 1955, päivyttää.

Isä oli lähdössä johtamaan suon ojitusta Kaaville ja hyvästeli:

– Kaikki olisi niin hyvin, jos pumppu ei reistailisi.

Pikku- V päätti hankkia isälle joululahjaksi pumpun. Hän osti se Mecanon ruuvimeisselillä Taposen Jussilta.

Eräänä marraskuun aamuna ovelle ilmestyi kaksi miestä mustissaan, kohta saapuivat hautajaisvieraat ja äiti sai toistaa, että pumppu se oli, reistaili.

Silloin pikku-V, liki mykkänä pidetty, puhkesi ääneen:

– Se oli joulun vika, se on niin kaukana. Minulla oli isälle lahjaksi uusi pumppu!

Eikä kukaan nauranut. Ei yksikään.

V eli elämänsä vailla miehen mallia. Siksi hänestä tuli V. Hänet jälkikäsittelivät äiti ja isosisko.
Jo siksikin elämän evääksi tulivat nämä(kin) kolme asiaa: tasa-arvo, heikkoja ei saa, henkisestikään, hakata ja rauhan asia eli kaiken muun voi antaa anteeksi mutta vuodatettua viatonta verta ei koskaan.

Sittemmin V osui lukemaan itämaista filosofiaa:

”Älkää uskoko kuulopuheisiin.
Älkää uskoko perinteisiin siksi, että ovat kulkeneet perintönä niin monen sukupolven kautta.
Älkää uskoko mihinkään siksi, että niin monet uskovat siihen.
Älkää uskoko mihinkään opettajienne ja esi-isienne arvovallan vuoksi.
Uskokaa vasta huolellisesti harkittuanne ja eriteltyänne siihen, mikä on järjenmukaista ja edistäkää kaikkea hyvää – ja eläkää sen mukaisesti.”

Sitä isä olisi takuulla opettanut, siihen soveltuvat niin nasaretilaisen kulkurifilosofin aatteet kuin B. Russellin elämänviisaus.

Ei ihme että V:n ympärillä on ollut aika ajoin tyhjä rinki. Se on passeli hinta itsenäisyydestä, hän tuumasi.

Yhä haudalla hiljetessään V toistaa Lauri Viidan säkeet, jotka hän pikkuisena haudan äärellä olisi lausunut jos olisi osannut:

”On valo syttynyt ikkunaas' / olet kotona taas. / Olen kaivannut sinua sinne.”

Isänpäivän toivotukset teille, joilla on ollut elämässä pitkään ehta, läheinen, turvallinen miehen malli.

IMMU