Parinuhteet

Askellusta kyyhkysenharmaana aamuna Valkeisenlammen äyräällä. Kohta tummensi taivaan ikään kuin mustien haaskalintujen parvi.

Rinnalle rähvelsi Ojarumpu, olkaveljeni, äkkiseltään vilkaisten kuin hatarin ristipistoin kokoon kursittuna.

– Ei taijja männä edes lajinsa?tiedustelin toverillisesti.

– Anoppi käväisi, jyvitti taas mi nua huonosti verhoilluin sanankääntein…,Ojarumpu liki nyyhkäisi.

Laajensin aihetta, ihan pirullista luonnettani:

– Luitko kuinka Saudi-Arabian perustajalla oli 22 vaimoa, tosin kerralla vain neljä. Entä jos meilläkin saisi olla vaikkapa kaksi, toinen nuori – korkeapovinen, kapeauumainen, sutjakkasäärinen. Toinen nykyinen joskin alkuperäinen. Mitä etuja siitä olisikaan!

Ojarumpu tympeästi:

– Etuja? Siis tuplasti parisuhdekriisejä, liikunnallista (!) sydänrasitusta, rahanmenoa. Minä olen yksiavioinen koska nuorena iskemään lähtiessä älysin jättää silmät kotiin mutta otin korvat mukaan.

– Pejoratiivinen näkemys ultrakauniista vaimostasi! Tosin olisihan kahdesta vaimosta ankarin mahdollinen rangaistus.

– Valaisset?

– Kaksi anoppia, hykersin minä.

Askelsimme, me kumåikim 45 vuotta samassa aviossa olleet, kunnes Ojarumpu naulasi tilanteen:

– Olen minä joskus vaimon vaatekaapin merkkirättejä silmätessä langennut tuumaamaan, että olisiko maksettu rakkaus tullut kiinteää parisuhdetta halvemmaksi.

Silmäsimme, molemmat ääneti, taaksepäin ja arvattavasti päteviä vaimoja ajatellessa nousi pintaan katkera totuus: he olivatkin onnistuneet elämässään kaikessa muussa paitsi aviomiehen valinnassa.

IMMU