Hurukukot

Kalakukko kelpaa säänn väleinj aina aprillijutun aiheeksi. Se kertookin paljon nykytoimittajien ”luovuudesta”.
Suvainnette siis retroillla nuorekkaasti…
Muistatteko meteliä vuosia stten, että kukko muuttuu vuorokaudessa laittomaksi elintarvikkeeksi. Ei muka säily!
Lapsuudessani kukko ei meillä ehtinyt laittomaksi. Se syötiin tässä ja nyt. Mahaa väänsi kuin Pekka Puskalla kun voita vedettiin päälle.
Kuoren vuoksi, siihen oli ripautettu vehnäjauhoja, ostin kukkoni taannoin Sinikka Hyvöseltä. Oli siinä osansa, että kaunis Katariina-tytär aina vilkutti minulle torikojusta.
Riikinkukoksi muutuin silloin.
Ostimme kukkoja Partasiltakin. Normaalia kinaa käytiin kummalta. Sopuisana perheenä vuorotellen molemmilta.
Nykyisin kukot löytyvät markkina-aikaan Joensuun Herkkuleipomolta, on niitä torstaisin Veljemiehessäkin!), Porokyläst, Ykkösherkusta
Lanttukukko maistuu meille. Se sopii koska suolen ja siitä puhaltavan lanttukaasun hallinta on kunnossa – ei siis ahmita.
Yksi harmillinen juttu sattui. Olin menossa Kotkaan ja pyyntö oli, että toisin ahven- tai muikkukukon. Tilasin sen Irene Partasen kojusta.
Kaunissaaressa ystäväni Seppo. Vakkarin vaimo hyppi ilmaan: ”Lopultakin muuta kuin merilohta!”
Keekoilin siinä kukkoa kaikkien taiteen sääntöjen mukaan avatessani.
Sitten pääsi huuto kuin päähän ammutulta koiralta. Se oli kirjolohikukko.
Kaisa Partanen kertoi, että kukkojuttuni (ei se ollut ilkeän osoitteleva) oli kauan leipomon seinällä.
Maailman nerokkain eväs on tietysti ripakukko. Leipä, kala ja liha ovat samassa paketissa kannettavissa.
Sopi siinä syrjäkylän poikien lähteä ahavoitumaan pöllimetsään. Juomaa piisasi kun pieni polku metsän halki vei eikä tehtailija kommentoinut, että tuleet päivän myöhäässä ja kolme aikaisessa.
Varoin kauan kukon tekemistä. Ensimmäisen kun tein niin silloin syötiin, ahneesti.
Meillä on tapana keskustella merkittävistä asioista syödessä. Kerran teemana olivat pelot.
Kysyin silloin vielä pikkuiselta tyttäreltäni Timjamilta, että mitä hän pelkää erityisesti.
Timjamin silmien läpi kävi älyn sininen leimahdus:
– Pelkään, että syöt itseksi koko kukon!

IMMU