Lihapuhetta

Levollista aamua Valkeisenlammella. Vatsaa hyväili aamupala, tuplaespresso, juustovoileipä kurkulla, viiliä vadelmilla.

On silti todistettu, että suomalaiset ovat ylipainoisia.

Paljon on nuorta väkeä, jolla maha vyöryy vyön yli kuin munkkitaikina. Naistalipalloja lyllertää teennäiskiirehtijän mielestä kiusallisesti kauppojen kapeissa hyllyväleissä.

Mutta piruako se kenellekään kuuluu jos joku kaivaa hampaillaan hautansa. Kuvitellaan että pulskan sisällä on laiha luikero, joka reuhtoo päästäkseen päällyslihaksi.

On paljon kiilusilmäisiä painofanaatikkoja, jotka ovat kireitä myös sielultaan. He kiitävät juosten tai pyörällä, josta näyttää puuttuvan soittokello, iiriksessään hullun suden palo.

Toisaalta tunnen paljon ihmisiä, jotka ovat sinut farkkuihin ahdetun pekoninsa kanssa. Riittäähän pyöreissä pyknikoissa myös runsaasti taputtelemista.

Ojarumpu vaikutti silti nyreältä:

– Olet timmissä kunnossa.

;Minä:

– Epäiletkö että salassa lankean vaikkapa hölkkäämään. Arvostan viipyilevää kädet selän takana askeltamista.

Ojarumpu:

– Epäilen sinun käyvän salapäin kuntosalilla. Lähellämme kun on kuntosali auki 24 tuntia vuorokaudessa.

Minä:

– Brutaali loukkaus. Kuntosalini on kotona. Joogamatto jonka päällä teen viisi tiibetiläistä liikettä.

Ne vaikuttavat lihaksiin, levollistavat mielen ja ovat hengitysharjoituksia. Päälle, mielentilasta riippuen kuntopyöräilyä 12-30 minuuttia. Stereoissa 60-luvun ja 70-luvun alun rokki. Asiallinen pieni pintahiki siitä sikiää. Jos ei huvita, en kuntoile. Mutta väliin saa jäädä vain yksi päivä.

Ojarumpu alakuloisesti:

– Suvainnet olla myönteisesti kateellinen. Minulla alkaa olla kellukkamahaa.

Minä myötäelävästi:

– Juo ennen ateriaa lasi vettä, äläkä ahda pötsiä pömpölleen. Ei silti tarvitse olla askeetti vaan moniruokainen, voi kerma ovat kohtuudella välttämättömiä. Hitlerkin oli kasvissyöjä…Ihmettelinkin kuinka teiltä päin kuului tutunkuuloinen ääni: Syömään ennen kuin ruokasi kuihtuu.

Ojarumpu:

– Muistatkos tätä Joel Lehtosen säkeistystä joka yllyttää minut palaselle: ”Perunaiset pienet höyryää, – kinkkua, ruusunpunaista kuin / on rakkaus nuoren naisen. / Siansorkkaa, vasikkahyytelöä, / joka tutisee kuin sielu…” Milloin aloitit säännöstellä syömistäsi?

Minä:

– Ensimmäisenä aviojouluna. Ehdotin kolme kilon kinkun ostamista. Vaimo siihen tyrmistyneenä että sitten alat lihoa. Ostin kinkun mutta päätin, että turpoa en. Se onkin niitä aniharvoja lupauksiani, jotka ovat pitäneet.

 

IMMU

immu

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu