Kääntömomentti
En ole ikinä saanut luetuksi Agathan Chirstien kirjoja. Nyt lopultakin löytyi syy: suomen kieli, kääntäjä.
Kai ne olisi pitänyt lukea alkukielellä.
Antikvariaatista osui käteen Idän pikajunan arvoitus. Käännös Leena Karron vuodelta 1942.
Sehän oli Agathaa.
Kääntäminen on ongelmallista. Ketkä ovat nykyisin osanneet? Vaikkapa Kristiina Rikman Munroessa, Martti Anhava Tšehovissa ja muissavenäläistekstissä vailla Juhani Konkkaa.
Ennen oli Kirsikkapuisto mutta Anhava oikaisi, että
se oli Kirsikkatarha.
Rikamnin ja Anhavan töistä jJää mielikuva, että ne kirjat ovatkin kirjoitettu suomeksi. Se on aika iso tuntemus.
Mutta nämä dekkarikäännökset. Ne tekevät samaa kirjallisuudelle kuin ilmaisjakelulehdet journalismille.
IMMU
Setäni oli suomenkielen opettaja ja kesälomillaan teki lisätienistiä suomentamalla eri kielistä monennäköistä kirjaa. Muun muassa ensimmäiset Muumi-kirjat taitavat olla hänen suomentamiaan. Joskus olen vilkuillut niistä muutamia ja väittäisin, että nyt hän käyttäisi erilaista suomenkieltä. Mutta aikansa kutakin!
Erik Ahlmanin käännökset Egon Friedellin Uuden ajan kulttuurihistoria I-III joutuu usein miettimään ja arvaamaan, mitähän tämä mahtaa tarkoittaa. Sinänsä kirja on loistava eikä varmaan vielä Google-kääntäjällä samaan pystytä minun elinaikanani.
Ilmoita asiaton viesti
Oivasti oivalsit Friedellin. Ahlman muuten julkaisi kirjan Ihmisen probleemi (1953). On yksi lyhtyni tällä toistaisdeksi päättymättömällä väliaikamatkalla.
Ilmoita asiaton viesti