Vaikein mielin

Ihmisellä on kytö päästä helpolla. Olenkin kade Tom Sawyer-efektin omaksuneille.

Kun täti pakotti Tomin maalaamaan aitaa, niin Tom ylisti kavereille työn palkitsevuutta ja kaverit kävivät liki käsirysyyn päästäkseen hikeen.

Minulle kävi toisin. Arjen itseruoskintavalintoja:

En osta valmiiksi viipaloitua leipää, valmisruokaa, pakastejuureksia vaan pilkon tuoreet itse.

On kaksi kelpo lähikauppaa mutta koska en osta kalaa, lihaa enkä leipää kondomissa askellan kauppahalliin.

Minulla on lumikola, ei lumilinkoa, harava, et lehtipuhallinta.

Luin jo liian varhain vaikeita kirjoja – mm. Faulkneria, Dostojevskia.

Rokista taideproge oli parasta – etenkin Wigwam.

Ikikuunnelluksi jäi Moody Blues, joka levytti jopa Lontoon filharmonikkojen kanssa.
Pidän barokista mutta Igor Stravinski, Sergei Rahmaninov ja maailman vaikeimmaksi sanottu Olivier Messiaenin pianosarja Vingt regards sur l'enfant-Jesus (20 katsetta Jeesus-lapseen) saavat sävelkorvan ruplattamaan.

Kuoltuani toivon, että minulle soitetaan Kehtolaulu Stravinskin Tulilinnusta. Se kestää kutakuinkin saman ajan kuin tulitikun palaminen. Koko elämän!

Vaimo aikonee valuttaa tuhkan tiimalasiin, että näkisi minun ahkeroivan haaveilun sijaan.

Elämäntaito-oppaita kartan. Ihmisyyselämistä opettavat minulle yhä L. Wittgenstein, S. Kieregaard (”Olisin tuhoutunut ellen olisi tuhoutunut”) ja N. Leskovin Lumottu vaeltaja: ”Koko elämäni ajan olen ollut sortumaisillani mutta koskaan en ole joutunut perikatoon.”

Poliittisesti en ole ikinä sitoutunut. Kerran kävin kirjallisuuden professorini Hannes Sihvon kanssa taistolaisten opintopiirissä. ”Pyhäkoulu” se oli. Marxilais-leininiläisen filosofian perusteet oli Raamattu , joka sai porukan kasvoille nöyrän pyhän ilmeen. Meille se karautti posket aknelle.

Surku sinänsä sillä taistolaisilla olivat parhaat pöksylähetysbileet…

En tahtonut tulla liian radikaaliksi koska pelkäsin ikääntyessä sen tekevän minut konservatiiviksi, nykyisin henkiseksi persuksi.

En ole ollut tahtimarsseilla. RUK:n kävin äitini toiveesta. Sitten esikunnassa sanoin, että älkää kutsuko enää, opin jo. Minulla onkin oikeuden todistus rauhanvakaumuksestani.

On se niinkin että piehtarointi samoin ajattelevien kanssa lämpimissä vällyissä tuhoaa sielun, ajattelun, huomisen.

Kun nahistelee – älyllisesti – eri tavalla ajattelevien kanssa, se puhdistaa veret, murskaa ennakkoluutumat, avaa oman arvokorsetin hakaset.

Vähättelijöiden, työelämässä, kylmä rinki ympärillä oli passeli hinta itsenäisyydestä.
Seura ei tehnyt kaltaisekseen, se tyydyttää yhä.

Vaikean palkitsevaa rauhaa Sinullekin.

IMMU

immu

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu