Onko tärkee vai ei?

Työstä ja työllisyysasteen nostamisesta vängättiin hallitusjärkeilyssä taas tympääntymiseen asti.

Suvainnette työperäisen retroilun yli 30 vuoden takaa.

Luterilaisuudessa korostuvat suorittamisen, velvollisuudentunnon ja esivallan kunnioittamisen lisäksi huumorin mahdollisuus. Jumalaa on sanottu humoristiksi – kun hän loi ihminen ja tarkasteli tulosta, hän särki muotin.

Se palautti mieleen työn kunnioittamiskeskustelun.

Tytär Timjami oli kuusivuotias ja seurakunnan päiväkerhossa. Samassa kerhossa oli Elina.

Pikkutytöt oli haettava kerhosta, että voi auttaa heitä kantamaan pahvikissoja, kengurukynätelineitä, piirustuksia olohuoneen pöydälle.

Pientä askarrusta aiheutti, että normaalisti hakija on äiti, mummi , naapurin täti.

Mutta Timjamin ja Elinan hain minä. Muut isät kun olivat siihen aikaan oikeissa töissä.

Kun aika oli kypsä niin Timjami totesi ohimennen, että Elinan isä se on geologi.

– Niinpä onkin, myöntelin varovasti.

– Siinä on kaksi g:tä. Hän on päivät kiviä tutkimassa.

– Älä muuta viserrä, tärkeää työtä tekeekin, vahvistin minä.

– Elina kysyi, että mitä sinun työ on.

– Mitä sinä siihen, säikähdin kysymään.

– Että makailet sohvalla ja huokailet ja välillä nouset kirjoittamaan, että aika kuluisi ja voit hakea meidät kerhosta…

Aioin kysyä, että eikö se ole oikeaa työtä tai työtä ollenkaan mutta herkkuruoan Miilunpolttajan spagetin valmistuminen keskeytti pohdinnan.

Syönnin päälle laskeuduin sohvalle – kuten aina. Torkahdin ja hiiskumaton hiljaisuus alkoi vaivata. Hiivin työhuoneen ovelle.

Timjami makaili sängyssä, huokaili, jupisi ja nousi välillä kirjoituskoneelle lyömään muutaman lyönnin.

Kysäisin niin kuin kaveri kaverilta kysyy, että mitäpä hommailet.

Siihen Timjami:

– Minä teen työtä!

Sitten Timjami ja minä istuimme pitkät tovit sylikkäin juttelemassa asiantuntevasti niistä tärkeistä ja muka vähemmän tärkeistä töistä.

Yksi Lutherin lausahduksista oli: ihminen on luotu työhön kuin lintu lentämään. Joskohan Timjami oli kuitenkin sisäistänyt sen kerhossaan Rissas-tädin opastamana.

Mitä olisi elämäni ollut alati järkevää opasta – lasta?

Ettäkö vaimo? Hän tli pihaan, otti minulta ruohonleikkurin ja alkoi tehdä selvää jälkeä. Nurmikosta siis.

Eli: kuinka pilvinen olisi ollut tämäkin päiväni ilman kotitontilla ruohonleikkuria työntävää emäntää.

Elämälle kiitos! Meni joutilaan vaellukselleni, kirjoittamaan tämän…

IMMU