Kenttäheittiö
Olen aina ollut urheilumies. Lapsuuden pettymys oli silmälasit. Siihen hupeni unelma jalkapallokentällä ja kiekkokaukalossa.
Rupesin lukemaan. Haittaa on siitäkin ollut. Mutta myös etua – puolihöhlästi hohottava urheiluvähä-älymystö pysyy loitolla…
Töissä minua pidettiin urheiluvastaisena. Tuppasin näet naureksimaan urheilukiimaisille. Lehdessä urheiluhulluus pätevöitti korkeisiinkin tehtäviin. Se näkyy laadussa yhä.
Olin ainoa joka oli lukenut Martti Jukolan Huippu-urheilun historian, kiva oli oikaista lukemattomia.
Kerran kahvioon oli jäänyt pallo. Elämästäni katosi parikymmentä vuotta (olin silloin 26). Pomputtelin palloa jaloilla, päällä, hartioilla, kesytin sen niskaan jne…
Muuan pöhöegoinen urheilutoimittaja häkeltyi sanomaan: ”Sinun on mentävä KuPS:n harjoituksiin!”
Johan nolostutti.
Lempilukemistani urheilusta on ollut J. Peltosen Elmo.
Hän poltti piippua ja järsi omenoita pohtien parasta omenapuiden hallantorjuntakeinoa.
Elmo on minulle yhtaikaa riemukas ja surullinen kirja.
Siksi on ymmärrettävä kuinka vaimonsa Aliisan kuoltua hänen silmiään kivisti: ikään kuin yönpimeys koitti ja joku olisi jumputtanut kontrabassolla suruvoittoisia skaaloja hänen sydämensä ikoninurkkauksessa.
Jalkapalloilun naisten MM-kisojen innostamana (vuosiin se oli ainoa urheilutapahtuma, jota seurasin tiiviisti herkeämättä.naiset eivät makailleet tuskaisina ruikuttaen, upea pelinainen Repanoe kuittaili Trumpille), luin taas Aapelin lempeän ilkikurisen pakinan Linkku, vasenlaitatuki Meidän herramme muurhaisista.
Kun haastattelija kysyi Linkun tulevaisuuden suunnitelmista tämä vastasi, että aikoo kehittää lahjojani.
”Hän vain virnisti, oli kai vähämielinen” kertoi Linkku, joka valistaa että Oslo on Nofrjsan ja Pariisi Ranskan pääkaupunki.
V. Huovisen Matikanopettajassa on Yrmeä futismies. Östen ”Öykky” Drufva, Real Madrisissakin pelannut, palaa kotiseudulleen Kosken Palloseuraan.
Hänen vaatimuksena on: Kun minä teen maalin, minun päälle ei hypitä!
Silti hypittiin. Öykky lähti eikä enää ikinä puhunut jalkapallosta vaan perusti polkupyöräkorjaamon ja puheli vain pyöristä, säästä, vuodentulosta ytimekkäästi.
Ettei menisi futiksen ylistämiseksi
iin vielä P. Haanpään kertomus Pyöräurheilija Saikansalo kirjasta Heta Rahko korkeassa iässä.
Saikansalo on lähdössä kisoihin Italian kuumuuteen. Hän valmistautuu ripustamalla pyörän saunan kattoon ja palkkaa löylynheittäjän.
Kun Saikansalo polkee, löylymies tuumaa: ”Hulluna on hyvä olla”.
Nousenkin tästä Artekin sohvasta, teen viisi tiibetiläistä liikettä ja poljen kuntopyörää 30 minuuttia.
Hulluja urheiluvuosia Sinullekin:
IMMU
Kylläpäs oli mukava lukea, kaksi referointia kirjalliseen maailmaan, Peltosen Elmon omaperäinen asenne maailman menoon ja Huovisen mestarijalkaplloilija jonka selkään ei saa onnistumisen hetkellä hypätä. Siinä Räpylä Niiranenkin häivähti mielessä mutta hänen motiivinsa vesiurheiluun olivat eri juttu. Näihin on helppo ikäänkuin samaistua ihmisen joka näkee urheilussa muutakin kuin rahan ja otsikot.
Nämä ovat minullekkin kuitenkin entiselle kolmen alueen poikasarajoissa parhaalle urheilijalle merkittävämpiä kohtia suomalaisesta maailmankirjallisuudesta, siitä mitä kirjailija on urheilun aiheesta kirjoittanut.
Hotakaistakin arvostan mutta jostain syystä on Räikkös kirrja jäänyt lukematta.
Ilmoita asiaton viesti