Kielenvirkistäjä
Ortodoksisuus on minusta, puoliuskonnottomasta, ollut aina oudosti kiehtovaa.
Olen viehättynyt Siperian radanvarren sipulikupolikirkoista, etenkin J. Peltosen kirjassa Kuolemansairauteen rinnastettava syli-ikävä esittelemästä Pyhän Jermolain lumituiskuun eksymisen vinosta erakkokirkosta.
Ortodoksien kirkkolaulu hyreksii rauhoittavana sydämeni ikoninurkkauksessa.
Ortodoksinen arkisuvaitsevaisuus ansaitsee ”kippikset”.
Nytkin Valamon viski on saanut kirkollisen siunauksen. Alkoholiin ei heidän mielestään liity pelkkää paheellisuutta!
Tarkastelkaamme alkoholin ja kielten rikkauden merkitystä Raamatun ja aurinkorannan kaksoisvalaistuksessa:
Apostolien teoissa kerrotaan helluntaina saadusta kielillä puhumisen lahjasta.
Näin yhdistyvät, kaikissa kirkkokunnissa, alkoholin ja kielten myönteinen voima:
Nautittuaan aurinkorannalla riittävästi alkoholia, ilman pitkään kestävää viskialttiutta, saa Suomen poika kielillä puhumisen myönteissisältöisen lahjan
Suvaitkaamme se.
IMMU
”Ortodoksisuus on minusta, puoliuskonnottomasta, ollut aina oudosti kiehtovaa.”
—–
Puoliuskonnoton?
Vaellukseni puolimatkan ylittäneenä mietin kuinka usein olen kokenut itseni kovin puolinaiseksi -vaiko sittenkin puolimieheksi?- usein olen kokenut olevani puoliterässä hiihtäessäni puolikuntoisena parempien perässä, jossain olen ymmärtänyt olevani puolikielinen, ellen suorastaan puolimielinen, josta taas johtuu, että olen raatanut puolipäivätöitä puolipalkalla…. ((((
Valamon viskistä olen estottomasti samaa mieltä; on terästänyt ”Suomen-Karjalasta” kotoisin olleitten, Uudessa Valamossa vierailleiden venälästen ”täysmiehisten” kvartettien tasokkaan stemmalaulun sointia korvissani entisestään.
Ilmoita asiaton viesti