Pelonkorjuussa

On selvitetty mitä suomalaiset maailmanlaajuisesti eniten pelkäävät.

Kyberhyökkäyksiä, tietomurtoja, pakolaisongelmia.

Vähemmän pelätään korruption ja väärinkäytösten lisimistä. Nuoria ei huoleta köyhyyden ja puutteen lisääntyminen.

He ovat siis oppineer matkimaan vauraita. Entä kun opiskelupaikkaa ei tule, vaan tulevat yt-neuvottelut, pakkolomat, työttömyys.

Istuimme eilen olkaveljeni Ojarummun kiinteistössä perinteisellä keskusteluillallisella. Opin etenkin, että on olemassa ihan konkreettisia tässä ja nyt-pelkoja.

Jokaisesta aisti kytöä vuorovaikutukseen, jota sivistyneistön piirissä myös aivojen aikidoksi kutsutaan.

Puhuimme peloista. Pelosta vihaan on lyhyt matka. Mutta yhä olen sitä mieltä, että vihaa pitää vältellä. Eikä ruutia huoli tuhlata keskivertoihin.

Otin aloitteen pääruokalajin saapuessa:

– Minut suljettiin parivuotiaana Jeesus-lapsena seimeksi somistettuun leikkikaluarkkuun. Siitä asti olen pelännyt suljettuja paikkoja. Yhä kuulen parkaisuni, jonka rinnalla Gogolin päällysviittansa menettäneen Akaki Akakijevitšin huuto on hiiren vikinää.

Puolisoni ei, kiitos kotikasvatuksensa, julkituonut mitä hän pelkäsi: että minä päädyn vielä suljettuun paikkaan koko maailman kipuja potevana.

Ojarumpu oli hiljaa. Mutta rouva Ojarumpu uskoutui:

– Minä pelkään sivistyskulttuurimme näivettyvän. Viihde, se henkevyyden saostuskaivo, tuhoaa monilahjattomien tusinahölötyksellä ja puolihöhlällä hohotuksella terveen idealismin.

Mutta Ojarumpu vain vaikeni.

Grappasnapsi teki elimistössä sille sälytettyä tehtäväänsä. Pelonaiheet siis lavenivat:

Ottauduin aiheeseen:

– Minä pelkään vihapuhetta. Kaiken pahan syy ovat maahanmuuttajat ja heidän katujengilapsensa. Siinä riittää löksypersuille vaaliteemaa. Voidaan ponnistaa torille puimaan nyrkkiä ”nykymenolle” ja veisaamaan kuorotukea sosiaali- ja työttömyysturvaa rokottavalle Orpopojan valssille.

Vain Ojarumpu oli vaiti. Ottauduin lisää:

– Ensimmäinen yhteiskuntaoppaani oli Robin Hood. Hän otti rikkailta ja antoi köyhille. Pelkäänkin , että eduskuntaan valitaan taas lisää yksioikoisia poliiseja ja urheilijoita.

Kysyin Ojarummulta:

– Mitäpä sinä nyt varsin pelkäät?

Ojarumpu silmäsi kohti tarjoiluastiaa kurottuvaa kättäni.

– Juuri nyt pelkään, että sinä syöt yksinäsi kaikki minun rakuunakermassa hauduttamani ahvenfileet.

Suvainnette pelätä kanssanne konkreettisesti, ettei aivojen aikido ole jokamiehen laji.

IMMU