Melko haipakkaa on nykymeno. Joka paikkaan rynnätään, jopa ihmisen sieluun, kuin halpahallin aleen. Ovat pikaruoat, pikajunat, pikakassat, pikavuorot. Jopa Taivaan Isän viipyileväksi tarkoittama elämän paras nautinto, sylien kohtaaminen, on pikapano.

Jos pysähtyy tuumimaan, että helvettiinkö tässä on hätä, niin vastaus on tyly: sinnepä juuri.

Näitäkin hätäpaiseita havaitsee itsessään: tietokone latautuu liian kauan, pankkiautomaatilla kaikki muut viipyilevät, liikennevaloissa ei ole vaihtovirtaa.

HS:n Visio-liitteessä pohditaan keskittymiskyvyn puutetta, hötkyilyä.

Sopii muistaa mitä Tuntemattoman sotilaan Koskela sanoi ”Kiiru on pidettävä ajallansa, mutta hätäillen tekemällä ei synny kuin kusipäitä mukuloita.” No, kun nykyliikennettä mopopoikineen seuraa, niin jo oli Koskela kaukokatseinen.

Alati on porhallettava ja sinkoiltava paikasta toiseen. Jo Pascal oivalsi tämän: Kaikki ihmisten onnettomuudet johtuvat yhdestä asiasta, siitä, että he eivät malta pysyä joutilaina neljän seinä sisällä.

Tämä ylipuuhakkuus saattaa olla vallanpitäjien oveluutta. Jos ihminen pysähtyisi tuumailemaan, hän saattaisi oivaltaa, että hänet onkin jujutettu sahaamaan sitä oksaa, jolla piti niin tukevasti eläkkeelle asti istua. Oksa kannattaakin sahata, jos oivaltaa, että siihen sinut aiotaan hirttää.

Minua jäivät kaivelemaan kun Mullikkaan alettiin palkata statushakuisia moniosaajia, etenkin yläsavolaisia.

He osasivat kaikkea vähän, mitään eivät kunnolla. Paitsi kiipimisen ryömimisasennossa.

Ainoa mihin heillä ei ollut kiire oli eläköityminen. Ehkä heidät piti väkisin nostaa ulko-ovesta kotimatkalle.

Urheilutoimittajia oli monenlaisia, monella olikin maalman lyhyt pururata korvien välissä. Urheiluhulluus oli kiusallista. Todellisudentaju hiipui monelta. Mutta itsensä yliarviointi vain lisääntyi.

Kirjallisuudenkin on hötkyily pilannut. Mutta jo Tšehov opasti: Ei pidä kiirehtiä; siitä ei synny taidetta vaan sontaa.

Moni puolihöhlästi kaikelle, pyhällekin, hohottava on neropatti.

Ei sen puoleen oli minullakin kirja-arvostelijoina takakannen lukijoita.

Ei ihme että kulttuuriosastossa on pelkkää rokkia ja räppiä ja tatuointijuttuja.

Lopulta on niin, että kiirettä vaatii vain kirppujen jahtaaminen.

Me suhtaudumme lajitovereihin – ja itseemme – koneina ja elämään kaupankäyntinä. Lataudu ja purkaudu taukoamatta. Jos huokaiset, olet hiekkaa pikasaalistusautomaatin rattaissa.

Nykyväkiväki pelkää jo hidastamista. Siinä saattaa joutua silmäkkäin itsensä kanssa ja mittaamaan ennakkoluutumiaan ja aprikoimaan piilovaikuttamisen eli aivopesun vammoittavaa vaikutusta.

Silti: sielulle on suotava yhä rauhan sunnuntai, arkenakin.

Immu