A. Kivi ja velisiteet
On Suomen kaunokirjallisuuden merkittävin päivä, Aleksisi Kiven syntymäpäivä.
Näinä lukutaidottomuuden digiaikoina suvainnette kerrata Kiveä ja pyytää, että ette
herjaisi Aleksis Kiveä lapsillenne. Älkää mestatko nuorilta Kiveä kertomalla kuinka hän kohosi kuolinvuoteellaan silmät hehkuen ja hoki: Minä elän!
Tietäen muka näin päätyvänsä kunnioittavasti silmätyksi pääksi kirjastojen aulaan ja ikuiseksi kirjallisuusikoniksi.
Tosiasiassa tuskaisena elättinä Kivi vajosi horrokseen ja Albert-veli kuiskasi vaimolleen: Nyt se pian kuolee.
Silloin Kivi virkosi lausahtaen arkisesti: Minä elän.
Yhdellä hänen tappajistaan, A. Ahlqvistilla on laattakin Kuopion lyseon seinässä.
Kertokaa kuinka veljekset olivat nujakoivia, salaovelia vintiöitä ja suupaltteja, jotka panivat valtaapitäville hanttiin. ja joille kävi kelvollisesti. Paitsi että Kivi kutisti lopuksi heidät pönäköiksi maalaisliittolaisiksi.
Jos haluatte ujuttaa pikkuisenne oikean kirjallisuuden pariin, lukekaa heille aluksi Mauri ja Tarja Kunnaksen Seitsemän koiraveljestä.
Kirjassa ovat romaanin tärkeimmät tapahtumat: lukemaan opettelu, Hiidenkivi, tappelu Toukolan poikien kanssa, jouluöinen pako Impivaarasta.
Kuvat ovat kansatieteellinen kurssi nykylapsille. He oppivat mikä on vinttikaivo, tahko, pystykirnu, luhtiaitta tai kontti.
Kivi oli humoristi jo siksikin, että hänen minänsä routi jatkuvasti. Huumori ja realismi ovat antiikista lähtien viihtyneet yhdessä. Ei Alex Matson Romaantaiteessaan suotta limitä Seitsemää veljestä ja Don Quijotea.
Kivi oli enemmän kuin kyläpelimanni, koska humoristis-sankarillinen eepos saa oikeat mittasuhteensa traagisten ainesten ja kielensä taustaa vasten.
Seitsemän veljestä sisältää paljon tilaa, avaruutta, moniselitteisyyttä, assosiaatioita ja mielikuvia. Muuttuupa kirjallinen kulttuurimme kuinka tahansa, se seuraa meitä kuin kuu susia pakenevia veljeksiä itseään.
Väinö Linna kirjoitti, että kirjassa Kivi tyhjensi minänsä loppuun. Sydämeni laulussa on elämän ja kuoleman välillä enää vain hauras ja ohut runon seitti.
Kertokaa kuitenkin lapsille, vaikka sen kipsipään alla, että sai Kivi kopsakat hautajaiset. 113 silloisen markan budjetti ylittyi 115 markalla. Vaje peitettiin perimällä kutsutuilta, myös jäämättä tulleilta, viisi markkaa kultakin.
Veijo Meri kertoi kulttuuritajustamme senkin että kun sittemmin haudalla vierailleet tallasivat kahta arvokasta sukuhautaa, juuri Kiven hautakiveä siirrettiin.
Pari muistoa Kivestä. Veijo Meri saapui taannoin Kuopioon Kivestä kirjoittamansa elämäkerran pohjalta.
Mutta yleisöä kiinnostivat vain kirjailijan ja elämänkumppanin Charlotta Lönnqvistin pertpuuhat.
Meri hermostui, otti laukkunsa ja lausahti: Painukaa hevon vittuun kysymystenne kanssa.
Hän lähti junalla Iisalmeen. Palatessaan hän lukittautui Kuopion asemalla junan vessan koska pelkäsi naisten tulevan joukolla pieksämään hänet.
Hellyttävin Kivi-muistoni: liki 40 vuotta sitten käytin Timjamia, tytärtämme, Tuusulassa Kiven kuolinmökissä. Kotimatkalla kuului takapenkiltä itkuntyrskähdys.
Hätäännyin että mikä on.
Siihen Timjami nyyhkyttäen: ”Kun Aleksis Kivi on kuollut.”
Se oli kohtalokas reissu. Timjamista tuli kirjallisuudentutkija. Kiitos siitä(kin) Aleksis Kivi!
Ikirauhaa Sinulle sinne jonnekin. Antakaa hänet lapsille semmoisena kuin hän oli.
IMMU
Kommentit (0)