Aaltojen tie, armas

Taas valitaan vuoden parhaita kirjoja.
Minun lukuelämykseni oli Heikki Aalto-Setälän Rakastan sinussa ihmistä, Aino ja Alvar Aallon tarina. (Otava, 462 s.)
Kirjoittaja on Aaltojen tyttärenpoika. Työuransa pankkimaailmassa tehnyt lakimies.
Kirja koostuu pariskunnan kirjeenvaihdosta ja elämäntöistä arkkitehteinä.
Näinkin Alvar kirjoitti:
”Rakas, rakas pikku Aino, ei ole maailmassa mitään niin ihmeellistä kuin tämä meidän ryhmämme ja mieleni on hyvä siitä, että samalla ei ole mitään liioiteltua ja särkyvää. Sinustahan se johtuu, että kaikki on niin luonnollista ja selvää – aivan kuin paras arkkitehtuuri maailmassa. Sinusta lähtee varmuus ja tasainen hiljaisuuden lämpö, joka antaa meille kaikille sen tasapainon, jossa elämme ja teemme työtä.”
Siinä se on, kirjan syvin olemus.
Ainohan kuoli vuonna 1949 rintasyöpään. Hän jäi, turhaa vaatimattomuuttaan maailmankuulun ja elämäntavoiltaan välillä kieltämättä raisun miehensä varjoon.
Kirjassa esitellään Aaltojen monumentteja, saavutuksia maailmalla, töitä amerikkalaisyliopistoissa. Mutta varsinkin rakkautta Italiaan, sen arkkitehtuuriin, valoon vuorten rinteillä. Heihin sopii Anna Ahmatovan sanat: ”Italia on uni. joka kestää läpi elämän.”
Minulle läheisiä ovat Sunilan ja Varkauden työläisille piirretyt asuintalot. Väki sai jopa sisävessat!
Maire ja Harry Gullichsen olivat kantava apu niissä. Alvarin paras kiitos heille taitaa ollakin Villa Mairea.
Meillä, jos suvaitsette olla öhöm-tyytyväinen, ovat Artekin kalusteet. Velkaisena opintolainaopiskelijoina liki 50 vuotta sitten hankitut. Tytär, ilmiselvästi, väijyy hetkeä, jolloin saa ne itselleen….
Juomalasini, nytkin, on Aino-lasi. Taideteos arjessakin.
Aalloille rauhaa:
IMMU
+1
immu
Kuopio

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu