Aamulla oarhain II

Taas yksi askel ”riskiryhmistä” loitommalle: minulla ei ole koronalle altistavia perussairauksia.
Paitsi yksi muu sairaus on. Olen pitkän ikäni potenut perussurua maailman tilasta, pahuuksista, vitsauksista.
Se suru hakkaa aika ajoin palokärkenä elämän kurkihirttä – tervehdyttäen optimismiin.
Ei siis masennusta, ainoastaan joskus aamusta iltapäivään venyvä alakulo.
Lääke on hallittu melankolia. Aina kapuan, vaikka kynnet verillä, poteron pohjalta kuikuilemaan tätä ihmisten elo- ja ilokartanoa porstuasta käsin.
Tuomiorovasti emeritus Järveläis-Matti kirkasti sen, kysyessäni mitä teen jos (taas) lankean ja kaadun, näin: Nouse ylös!
Alakulorauhaa:
IMMU