Aamulla parhain

Tarkkailin sivusilmällä vaimoa. Kuinka lumoutunut olin liki 50 vuotta sitten. Ajattelin kaukaa ihaillen ja arastellen, että tuo valkotukkainen tyttö ui aamuisin altaassa kultakalojen kera.

Hän valmisti terveellistä aamupalaansa, siksi kai vuodet eivät juurikaan ole kuorruttaneet hänen koskettelupinta-alaansa.

Hän teki aamuista yhteiskunta-analyysiään aina Valko-Venäjästä opposition välikysymyskiimaan asti. Sitten:

– Olen puhunut sinulla puoli tuntia täyttä asiaa. Sinä et ilmiselvästi kuuntele. Juuri se vika sinussa on.

Minä:

– Ei se ole vika. Se on kyky

Vaimo, jopa lauhkeasti:

– Anteeksi. Pitäähän sinullakin jokin syntymäkyky olla.

Otimme kumpikin omaa aamupalaamme. Tuumasin alakuloisesti, että miksi meillä ei ole toista yhteistä viittäkymmentä vuotta jäljellä.

Parinuhderauhaa:

IMMU