Aamulla parhain

Kaikki elämän aamut eivät ole olleet parhaita. Mutta useasti niitä on ollut. Suvainnette retropoimintoja:
Kiltti sukulaistäti Timjami-tyttärelle aamiaisella 35 vuotta sitten:
– Jokos pikkuprinsessa on ollut hoidossa?
– Ei meillä ole varaa kahteen paikkaan. Äiti kun sanoi, että isi pitää viedä hoitoon…
Aamupalalla avion alkuvuosina vaimo:
– Rakastatko minua vielä?
– Rakastan, rakastan mutta vahvistan ensin itseäni….
Kirjallisuuden professorini Hannnes Sihvo yliopiston kuppilassa aamulla:
– Olen valinnut väitöskirjasi aiheeksi Paavo Haavikon runokirjan Puut, kaikki heidän vihreytensä. Mutta tukeni vaatii ettet mene liian nuorena naimisiin etkä ikinä lehteen töihin.
Lupasin auliisti.
Sitten hän kuoli kesken kaiken. Minä rikoin katkerana nuo kaksi lupausta. Vain jälkimmäistä olen katunut.
Aamulla Siperian junassa, kotia kohti jo palatessa Juri Rytheyn säkeet kirjassa Ihmissusi (!)
”Paljon on suloista elämässä / aamun kauneus ja heräämisen ilo / yli kivien virtaavan veden soitto / syystundran elävät värit / vastasyntyneet vasat purolla,…/ Paljon on suloista elämässä / mutta ei toki ihanampaa kuin kohtaamisen odotus.”
Ettäkö ei mitään kaduttavaa vuosikymmenten aamuissa? On. Kun lankesin ensimmäiseen krapularyyppyyn. Heh!
Aamukirjoittajarauhaa:
IMMU
+2
immu
Kuopio

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu