Aamulla parhain – ajaton riemu
Beatles on aina ajankohtainen, ajaton. Olen viime aikoina kuntopyöräillyt stereot päällä ja kuunnellut Beatlesia.
Maanantaina on sitten Bachin Johannes-passion aika.
Mutta rokissa nuoruus kukkii, poskille nousee finnejä, että on oikein puristettava itseään.
Näin se kaikki meni:
Lokakuu 1963, Radio Luxemburg päällä, alkaa kuulua huuliharpun ääni ja sitten: Love, Love Me Do.
Se oli ”rokkielämäni” avaus.
Olen nuoruusikäni rakastanut rokkia. Iskelmät, tangot tai tukkilaismusiiikki eivät ole ikinä koskettaneet.
No, Unto Mononen ja etenkin tango Erottamattomat saa armon. Sitä lauloin – tai minä hyreksin kakkosääntä – edesmenneen Kuopion edelleen parhaan näyttelijän ja tosiystäväni Jukka Auvisen kanssa julkisesti!
Takana ovat ajat, jolloin kiisteltiin Beatlesin ja Rolling Stonesin paremmuudesta. Hehän soittivat eri musiikkia, blueskapinamielessä Rollarit voitti.
Love Me Do paalutti kevyemmän puolen musiikkipolun. Sanoma oli rakkaus. Viha vaatii seurakseen vihaa, rakkaudelle riittää pelkkä rakkaus. Se on arkifilosofinen laulu, sillä ollakseen yksinkertainen ja tosi, pitää olla uskomattoman yksinkertainen.
She Loves You teki jee, jee, jee – kertosäkeestä iskulauseen 60-luvulle. All My Loving oli ensimmäinen kappale, johon sanat syntyivät ennen säveltä. Paul keksi ne partaa ajaessaan.
And I Love Her oli Paulin “ensimmäinen Yesterday”. Jane Asher, suuri rakkaus, sen viritti. Soittimet ovat akustisia, rakkaustunnelma vaientaa.
Kerran kun Paul heräsi, hän meni pianon ääreen, syntyi Yesterday. Kauan Paul mutusteli ilkikurisesti hokemaa ”Scrambled eggs. Oh, you’ve got such lovely legs”. Laulusta tuli sitten kaunis, jossa haikaillaan viisareiden kääntämisestä taaksepäin. Paulin tapauksessa tragedia oli katumus, ettei hän ollut aikanaan pystynyt ilmaisemaan suruaan äidin kuoltua.
All You Need Is Love vastasi nuorison tuntoja 60-luvun lopulla. Kun kysyttiin, onko laulu propagandaa, John vastasi: ”Tietysti. Minä olen vallankumouksellinen taiteilija.”
Laulu alkaa otteella Marseljeesista ja mutta ken hoksaa, että se päättyy lainoihin Glenn Millerin In The Moodista, Bachilta ja Greensleavesistä.
Beatlesin joutsenlaulu on tammikuussa 1970 ilmestynyt Let It Be. (savoksi: antakee olla). Paul sanoo tehneensä sen, koska pimeät voimat ahdistivat bändin hajotessa. Uskonnollista gloriaa on siitä sepitetty, koska siinä on Mother Marylle (Neitsyt Maria) kohdistettu rukous. Tosiasiassa Paul tarkoitti jälleen omaa äitiään, jonka uskoi olevan lähellä ja tarjoavan pimeyteen tukeaan.
Mitäkö minä soitan, kun on viimeisen soiton aika, kotiin?
And I Love Her.
Pääsiäisrokkirauhaa:.
IMMU
And I Love Her oli Paulin “ensimmäinen Yesterday”. Jane Asher, suuri rakkaus, sen viritti. ”Suuri rakkaus” oli suurta lihallista halua.
Ilmoita asiaton viesti
Miksi Johannes-passio?
Olen muistaakseni sen kerran kuunnellut, mutta Matteus-passion kolme kertaa, kerran livenä Turun Logomossa. Nyt se olisi taas tarjolla tuoreena esityksenä Areenassa, https://areena.yle.fi/1-64554937 eikä sille ole merkitty poistumisaikaa eli lienee toistaiseksi ja ulkomaillakin katsottavissa. Sen sijaan Händelin ooppera-oratorio Semele, https://areena.yle.fi/1-62749948 poistuu jo 1.5. ja se on ”vain” vajaa 2 ½-tuntinen eikä sitä ihan helpolla erota Bachin passioista tai oratorioista. Matteus-passio on melkein tunnin pidempi, joten sitä ei kovin herkästi lähde kuuntelemaan. Semelekin menee kiintolevylle odottamaan myöhempää katsomista ja kuuntelua.
Ilmoita asiaton viesti