Aamulla parhain – huulivoima

Kun kirjoittajan tai piirtäjän kyvyt eivät riitä humanistiseksi satiirikoksi, hän päätyy kyyniseksi nolaajaksi, vähättelemään naurunalaiseksi kaiken – etenkin ylevän – jota hän ei ymmärrä.

Nolaajia esiintyy kolumnisti-vinjettienkin alla etenkin iltapäivälehdissä. Se on loukkaus kolumnien arvoa vastaan.

Suomessa kirjallisia satiirikkoja on ollut vähän. Erno Paasilinnan jälkeen on satiiri talvehtinut.

Lajin taisivat vaikkapa Pentti Haanpää, Veikko Huovinen, Samuli Paronen aforismeineen ja Joel Lehtonen romaanillaan Henkien taistelu.

Voltaireen palaan alati, samoin Oscar Wildeen, Kurt Vonnegutiin, Slawomir Mrozekiin, Stanislaw Jerzy Leciin.

Lyhyt satiiri on erotettava pakinasta, jonka tarkoitus on paitsi hauskuttaa myös pehmentää. Satiiri iskee heti ja lujaa, ettei kohde luule, että häntä silitellään myötäkarvaan.

Kuolleita ovat jo pakinat, joissa lomittuvat Aapelin inhimillinen suopeus ja Origon yhteiskunnallinen lyyrisyys.

Sarjakuvat olen hylännyt koska piirtäjä ei osaa piirtää ja vitsit ovat poikien tasoa, siis alapäätasoa..

Puhdas satiiri ei pyri ensisijaisesti naurattamaan. Satiiri naulaa, eikä siihen tarvita paistinpannua vaan riittävän ajoissa paikalleen pantu piste.

Jatko jää lukijan älyn ja mielikuvituksen varaan.

Aito satiirikko ankkuroi työnsä historiaan, filosofiaan, yhteiskuntaan ja kulttuuriin. Se rasittaa monia. Ihminenhän ei kaihda mitään ponnisteluja välttääkseen ajattelun vaivan.

Satiiri on termi jonka löysä viljely, kuten vaikkapa fasismin ja humanismin, tuhoaa niiden tehon ja merkityksen – ja tuottaa tuhoa

Ukraina ja Lähi-itä saavat monet sesonkihumanistit sallimaan sydämensä liikuttuvan maailmassa, jonka tylyyttä ja armottomuutta he ovat myötäjuoksijoina tukeneet.

Mutta kevytkin huulivoimala, väärin ja huolimattomasti käytettynä, taantuu narrin tiu’uksi ellei sitä miekan lailla kätke ajoittain vaikenemisen tuppeen.

Aidolla satiirikolla on kyky toivottaa vastenmielinen henkilö helvettiin niin viehättävästi, että tämä lähtee riemuiten matkaan.

Satiiri on oikein käytettynä vahva apuväline etsiessämmeq sitä ymmärrystä, jonka olemme kauan sitten kadottaneet.

Rauhaa, satiirisesti:

IMMU