Aamulla parhain – kieliknoppi
HS:n Torstai-liitteessä juttu kansallisesta kielihäpeästä. Eli emme osaa ääntää englantia häpeämättä.
Monella on ollut opettajia, jotka ovat keskittyneet vain kielioppiin ja nolostuttaneet oppilaitaan.
Minulle osui parikin upeaa opettajaa englannin ja venäjän kielissä.
Huippuhetki oli Lontoossa Charing.Cross Roadilla kirjakaupassa.
Halusin ostaa Pikku prinssin. Tapana oli antaa tyttärelle Prinssi aina sen maan kielellä jossa kävin.
Äkkiä nuori ja viehättävä myyjäneito kysyi puhettani kuunnellessaan:
– Oxford or Cambridge?
Heh, sillä pärjäsin koko loppupäivän!
Venäjää luin lukiossa kolme vuotta. Vaikeinta oli oppia lausumaan oikein ne 7 s-äännettä ja kirjainta.
Kun valitin Neukkulassa ystäville niin he siihen:
– Älä juutu kielioppiin vaan pane sanoja peräkkäin, ymmärrämme kyllä.
Vieraat kielet eivät ole tuottaneetkaan puhuessa vaikeuksia mutta ulkonäkö sitäkin rankemmin.
Vatikaanin aukiolla muuan nunna kysyi vaaleatukkaisilta vaimolta ja tyttäreltä ruotsiksi:
– Mistä päin Ruotsia olette?
Minua hän silmäsi pikaisesti. Piti kai kiltin katseeni perusteella puolalaisena pyhiinvaeltajana.
Kielenrauhaa:
IMMU
Kommentit (0)