Aamulla parhain – kirja, muistatko kun lapsena…
HS:ssa mainio juttu neropattiopiskelijasta, joka hoiti vuodessa maisterin paperit.
Perjantaina ilmestyi myös HS:n Teema aiheenaan lukeminen.
Nuoresta maisterista kaivautui mielen pohjalta, hän kertoi lukevansa 200-300 sanaa tunnissa, muistelus. Pikalukija, siis John Kennedyn veroinen, nuori maisteri on.
Minut neuvoi pikalukemiseen liian nuorena kuollut kirjallisuuden professorini Hannes Sihvo: keskity, keskity, keskity, karsi tarpeeton lukuajaksi, älä harhaudu ailahtelemaan!
Se toimi.Opin.
Taannoin meillä kävi sairaanhoitaja antamassa minulle pistoksen. Hän silmäsi kirjahyllyjäni ja totesi väheksyvästi: Voi kai sitä pikalukea ja unohtaa heti tentin jälkeen mitä on lukenut.
Vaihdoin puheenaihetta enkä todennut, että teidän koulutuksenne taisi tähdätä lääkärin vaimoksi. Heh! En tietenkään niin kommentoinut.
Joskus on kyllä hermo pettänyt ja olen kuitannut kyselyt luetusta, että ota hyllyistä mikä kirja tahansa niin kerron mitä siinä on, analyysin kanssa.
Lukeminen? Elämäni toiseksi paras nautinto.
Lukupamppurauhaa:
Jk Ei kaikkea pidä pikalukea vaan rauhallisesti, pysähdellen, takaisin palaten, makustellen, luutumiaan särkien.
Montakohan nyky-Mullikassa on ”kriitikkoina” heitä, jotka lukevat vain selailun lisäksi takakannen mainostekstin? Monta…
IMMU
Kommentit (0)